Sampo Terho

Turkin EU-jäsenyyden ongelmat

Kun Turkin EU-jäsenyysneuvottelut 2005 aloitettiin, oli ilmassa runsaasti epäilyksiä hankkeen mielekkyydestä. EU:n jäsenmaista kuitenkin vain Itävalta uskalsi avoimesti vastustaa, mistä maa sai virallista paheksuntaa ja epävirallista kiitosta.

 

Nyt puolet neuvottelukohdista Turkin ja EU:n välillä ovat jäissä. Jos ei ole pulmaton neuvottelukumppani varmasti EU:kaan, niin Turkki on sitäkin monimutkaisempi ongelmien vyyhti. Maassa oli 1900-luvun jälkipuoliskolla useita sotilasvallankaappauksia ja hallinto käy jatkuvaa puolustustaistelua siitä, että valtio pysyisi muodollisesti maallisena islamismin sijaan.

 

Yhdistäviä tekijöitä Turkin ja Euroopan väliltä on hyvin vaikea keksiä. Historiallisesti Turkkia yhdistää Eurooppaan lähinnä se , että vuosisatoja Turkkia pidettiin Euroopan keskeisimpänä vihollisena. Turkkilaisten ekspansio onnistui aikanaan kukistamaan Konstantinopolin ja koko Balkanin, mutta pysähtyi Wienin porteille. Ehkä tämän muiston takia juuri itävaltalaiset uskaltautuivat vastustamaan jäsenyyttä.

 

Vielä läheisempi historiallinen painolasti on armenialaisten kansanmurha. Turkkilaiset surmasivat I maailmansodan aikana mahdollisesti jopa 1,5 miljoonaa kristittyä armenialaista, vähintäänkin satoja tuhansia. Turkissa etninen puhdistus kielletään yhä. On pakko kysyä, voisiko Saksa olla EU-jäsen, jos valtiovalta kieltäisi juutalaisten kansanmurhan?

 

Uskontokin erottaa Turkin yhä selkeästi muusta Euroopasta, jossa edelleen eletään ainakin jälkikristillisessä tapakulttuurissa, vaikka muuten ollaankin maallistuneita. Olisi lapsellista olettaa, ettei 70 miljoonan ihmisen islaminuskoinen jäsenmaa mitenkään vaikeuttaisi EU:n toimintaa. Eikö jäsenyysneuvottelujen surkea takeltelu jo anna riittävästi vihiä siitä, mitä olisi jatkossakin odotettavissa?

 

Turkki käy kaiken aikaa sotaa kurdivähemmistöään vastaan. Turkki myös miehitti 1974 Kyproksen pohjoisosat, ja on edelleen ainoa maa joka on tunnustanut alueen itsenäisyyden, eikä ilmeisesti luovu kannastaan.

 

Turkki sijaitsee lähes kokonaan Aasian puolella, ja jos se otettaisiin unionin jäseneksi, saisi EU ahdistavia rajanaapureita: mm. Iranin ja Irakin. Turkin liittymisen jälkeen olisi vaikea sanoa, minne saakka Euroopan unionin ulkoraja oikeastaan laajimmillaan voidaan venyttää.

 

Näiden tosiasioiden valossa olisi vain järkevää antaa Turkin jäsenyysneuvotteluiden raueta. Se ei olisi este muulle yhteistyölle, kuten ei tähänkään saakka ole ollut. Jäsenyyttä ei Euroopassa kannata kuin pieni eliitti, jolla on sokea usko EU:n historialliseen tehtävään laajeta yli kaikkien maantieteellisten ja kulttuuristen rajojen.

 

Kun ainoa peruste ilmeisen järjettömille toimenpiteille on ”historiallinen tehtävä”, tehdään yleensä historiallisia virheitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (59 kommenttia)

keinoturkki (nimimerkki)

Jatkuvan kasvun ja laajenemisen ajatusmaailma pitäisi EU:ssa unohtaa. Sen sijasta pitäisi järkiperäistää tätä nyt jo liian nopeasti laajennettua unionia. EU:n hallinto on kansalaisille etäistä, liian raskasta ja kallista, eikä toimi kunnolla. EU on joillekin maille ja siellä toimiville rikollisille pelkkä raharänni. EU:n pitäisi kehittää mm. yhteistä kehitysapua ja pakolaisohjelmaa, pitäisi pohtia myös puolustuksen kehittämistä joko Natossa tai omassa puolustusliitossa, molempiin ei kannata satsata. EU:n itäiset naapurit, kuten Ukraina, Georgia ja Turkki voisivat hyvin olla EU:lle yhteistyökumppaneita, mutta eivät jäseniä ainakaan lähitulevaisuudessa. Pitäisi ehkä harkita kumppanuusohjelmaa, kuten Natossa. Natokin yritti laajeta Bushin aikana Kaukasukselle asti. Yritettiinhän sitä aikoinaan luoda Suur-Suomeakin ja varsinkin Saksaa.

Johnny (nimimerkki)

Kiitokset hyvästä tekstistä ja uskalluksesta puhua asioista niiden oikeilla nimillä. 1 ääni tulossa täältä!

Kari Huutainen (nimimerkki)

Terho kirjoittaa asiaa. Se mitä ei usein huomata on, että jos Turkkista tulee EU:n jäsen vaikkapa vuonna 2015, niin se on silloin EU-n suurin jäsen, reilulla 90 miljoonalla ihmisellä. Turkin väestö on nyt 72 miljoonaa ja väestön kasvu on yli 1% vuodessa, ja se kiihtyy kokoajan.

Turkkilla olisi suurin ryhmä EU:n parlamentissa. Voi nähdä vain painajaisia siitä mitä vaikutusta sillä olisi lainsäädäntöön.

Sakari Soisalo (nimimerkki)

Minä suhtaudun Turkin EU-jäsenyyteen positiivisesti, koska käytännössä se jarruttaisi tehokkaasti EU:n liittovaltiokehitystä. Ehkä tällöin EU jäisi pelkäksi yhtenäiseksi talousaulueeksi, mikä olisi toivottavaa. Turki toimisi hyvänä vastavoimana Ranskan ja Saksan jatkuville hegemoniapyrkimyksille. Alati paisuvien EU-tukien suuruutta täytyisi rajoittaa, koska Turkissa tuettavaa riittää.

Petrus (nimimerkki)

Onpas kevyttä tekstiä, joka lähinnä perustuu pelotteluun. Ikävää, jos eurovaaliehdokkuuden vuoksi Sampo Terho alkaa näin paljon madaltaa kirjoitustensa tasoa. Hyviä kun ovat pääsääntöisesti tähän saakka olleet.

Suomen EU-jäsenyyteen suhtauduttiin lännessä epäilevästi, kun pelättiin EU:n saavan naapurimaakseen suuren ja oudon Venäjän.

Turkin jäsenyysneuvotteluilla on monta myönteistä seurausta. Lähi-Idän ja arabimaailman kriisien kannalta ja kyseisen alueen ja Euroopan rauhanomaisen kehityksen ja vuoropuhelun kannalta Turkin kanssa käytävät jäsenyysneuvottelut ovat parasta mitä voi ajatella.

Makka Pertiskainen (nimimerkki)

Turkki on mahdollisuus, ei uhka, ajatelkaa nyt, miljoonittain nuorisoa joille markkinoida vaikka mitä kotimaista innovaatiota..

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Turkin EU-jäsenyysneuvotteluja ei suinkaan ole aloitettu v 2005 eikä niitä myöskään lopeteta noin vain.

Kun lähtee asioista kirjoittamaan, kannattaa sivistää itseään sen verran, että asiatiedot - muutkin kuin kurdi- ja armenialais-kysymys - ovat edes sinnne päin.

Olen ollut mukana Turkin, Kroatian ja Makedonian (FYROM) liittymisneuvotteluissa kunta- ja aluetasolla nyt 4 vuotta.

Siinä olen havainnut, että väärää tietoa jaetaan ilman pidäkkeitä ja erittäin runsaasti, mutta oikean tiedon "kantoaallolla".

Oikea tieto on saatavissa vaivattomasti joko googlettamalla tai ottamalla yhteyttä vaikkapa EU:n Suomen lähetystöön (Pohjoinen Esplanaadi).

Mielestäni Olli Rehnin työn vaikeuttaminen ei ole perusteltua ja käsittääkseni Turkin EU-jäsenyys ei ole minun, tuskin edes Terhon, elinaikana toteutuva asia, mutta se ei tarkoita sitä, että hanketta haudattaisiin.

Eri asia on, jos Terhon kaltaisten propaganda EU:n mitassa läpäisee niin hyvin, että koko EU-hanke haudataan.
Sitä en, tämä nykyinen talouslama huomioiden, tohtisi suositella.

En sitten niin millään.

surreal (nimimerkki)

Komppaan Petrusta. Itsekin aiemmin vastustin Turkin EU-jäsenyyttä, ja suunnilleen samoin perustein, kuin Sampo Terho yllä kuvaa, mutta perehdyttyäni asiaan vastakkaiselta kantilta, olen päätynyt kannattamaan jäsenyyttä. Ehdottomasti. Terhon esittämän kannan perustelut ovat lopulta erittäin köykäiset, yksipuoliset ja kokonaisuudesta eristetyt.

Sampo Terho, Turkin sekulaarit kannattavat jäsenyyttä ja radikaalit islamistit ovat sen suurimpia vastustajia, kumman tahon intressejä EU:n kannattaisi tukea?

EU-Turkin kautta maallistunut kulttuurivaihto islamilaisten maiden suuntaan tulee merkittävästi voimistumaan, mikä tulee repimään erityisesti kaupunkien nuoria irti vanhoista kaavoista ja ehdottomuuksista ja edesauttamaan islamin maallistumistoiveita tämän vuosisadan kuluessa.

Islamistit ovat nimenneet moraalittomat länsimaiset kulttuurivaikutteet suurimmaksi vihollisekseen, koska he omissa yhteiskunnissaan näkevät, kuinka se "viettelee" nuoria.

Lisää tätä kulttuurivaihtoa ja markkinoiden leviämistä, mikä tulee pakottamaan myös yhteiskuntia avautumaan.

Yleistyksesi Turkista "islamina" ja Wienin porttien mainitseminen on aika pateettista populismia. Kirjoituksesi ovat yleensä olleet paljon tätä yksinkertaistusta tasokkaampia.

Teemu (nimimerkki)

Kiitokset erinomaisesta kirjoituksesta!

Olli (nimimerkki)

Kyllä minäkin mieluummin saisin Turkin jäsenmaana täyttämään EU:n sille asettamat kriteerit kuin EU:n ulkopuolisena ilman toivoa muutoksesta länsimaisempaan suuntaan.

Jaakko (nimimerkki)

Antti Liikkanen kommentoi:
16.3.2009 13.16
"Oikea tieto on saatavissa vaivattomasti joko googlettamalla tai ottamalla yhteyttä vaikkapa EU:n Suomen lähetystöön (Pohjoinen Esplanaadi)."

Jopas oli ylimielinen kommentti. Oletko sinä Oikean Tiedon haltija? Voinet korjata kaikki Terhon tekstissä esiintyneet virheet, jos niitä siinä mielestäsi esiintyi? Ainut mainitsemasi virhe ei ollut virhe laisinkaan. Turkin EU-jäsenyysneuvottelut aloitettiin virallisesti juurikin 3. elokuuta 2005, eli Terho oli vuosilukuineen oikeassa. Tottakai jäsenyysneuvottelut voidaan johtaa ajassa taaemmas, senhän nyt kaikki ymmärtävät, mutta virallisesti ne alkoivat vuonna 2005.

---

surreal kommentoi:
16.3.2009 13.26
"Sampo Terho, Turkin sekulaarit kannattavat jäsenyyttä ja radikaalit islamistit ovat sen suurimpia vastustajia, kumman tahon intressejä EU:n kannattaisi tukea?"

Kas, siinäpä yksi suurimpia syitä, miksi itse vastustan Turkin EU-jäsenyyttä. Turkissa todellakin on tunnetusti suuri joukko radikaaleja islamisteja.

Islamistien vastustaessa EU-jäsenyyttä niinkin kiivasti olisi jäsenyys myös sinänsä vaarallinen asia. Se voisi katkeroittaa siinä vaiheessa jo EU-alueen sisällä vapaasti toimivia islamisteja entisestään.

---

Kaiken kaikkiaan EU:n pitäisi tällä hetkellä hyllyttää kaikki laajentumispyrkimykset. Laajentumista voisi ainoastaan harkita selkeästi Euroopan rajojen sisällä sijaitseviin maihin, joiden liittäminen Unioniin (näiden maiden konsensuksen sitä halutessa) tapahtuisi kitkatta (Islanti, Norja, Sveitsi, jne.). Jäsenyysneuvottelut esim. Turkin kanssa ovat niin pahasti solmussa, että pidän jäsenyyskeskusteluja vain yhtenä ylimääräisenä Euroopan unionin rahareikänä.

Tässä ei ole kyse mistään Euroviisuista. Lähi-idän (tai liioin Keski-Aasian) maat eivät ole osa Eurooppaa oli näkykulma nyt sitten geopoliittinen, taloduellinen, historiallinen, kulttuurillinen tai uskonnollinen.

Jukka Turunen (nimimerkki)

Hyvä kirjoitus. Kannattaa muistaa, että melkein seitsemän kymmenestä EU:n kansalaisesta vastustaa Turkin jäsenyyttä.

Jäsenyysneuvottelut on todellakin syytä haudata nopeasti, sillä islamilaisen Turkin EU-jäsenyys heilauttaisi Euroopan sisäisen tasapainon ja kehityksen radaltaan ja nopeuttaisi mantereen muuttumista islamilaiseksi.

Euroopan rajat on jo löydetty - nyt niitä pitää puolustaa.

Ja mitä tulee Olli Rehniin, niin hän voi minun puolestani muuttaa vaikka Istanbuliin mattokauppiaaksi ;-)

ikäcivis (nimimerkki)

On hyvä, että meppiehdokas ilmaisee selkeästi kantansa tärkeään unionitason kysymykseen. Monet muut ehdokkaat kirjoittavat blogeissaan vain Suomen sisäpolitiikkaa.

Ilkka Luoma

EU osoitti olevansa hajanainen lauma päätöskoneistoa, jossa mielenkiintoisesti ja ehkä ennakoivasti toimi täyden yksimielisyyden periaate; Itävalta sai tahtonsa läpi omaan itselleen tärkeään edunvalvontaan Kroatian suhteen. Näytelmä täydestä "yksimielisyydestä" on joskus farssi, mutta onko tehokkaampaa vähemmistösuojaa?

Turkki on ollut todellinen suurvalta jo sulttaanien aikana; heidän janitsaarisotilaansa kylvivät kauhua tehokkuudellaan ja järkähtämättömällä uskollisuudellaan yksinvaltaisesti toimivaa sulttaania kohtaan. Turkki on ollut Euroopassa jo Itävallan Wienin porteilla vetäytyen ajan saatossa nykyiseen kokoonsa.

Turkkilainen ja eurooppalainen historia on ollut kosketuksissa pitkin vuosisatoja; Kreikan Aleksanteri Suuri valloitti nykyisen Turkin alueen kuin myös puoli maailmaa vieden kreikkalaista ajattelutapaa nykyiselle Etu-Aasian alueelle Intian rajoille saakka. Turkki oli ensimmäisessä maailmansodassa keskusvaltojen ja Saksan yhteistyökumppani. Turkki on Naton jäsen ja USA:lle tärkeä maa strategisen sijaintinsa takia.

Euroopassa on runsaasti Islamin uskon tunnustajia; Turkista on muuttanut aikaisemman Länsi-Saksan aikana miljoonia vierastyöläisiä täyttämään itse saksalaisille kelpaamattomia työpaikkoja.

Turkin liittyminen EU:iin mahdollistaa Islamin leviämisen entisestään ja täysin laillisesti täydentämään Euroopan uskontokirjoa niin hyvässä kuin pahassa (tulisi muistaa jo EU:n sisällä vuosikymmeniä jatkunut Pohjois-Irlannin "uskonsota").

Turkki voi toisaalta mahdollisena jäsenenä joskus 10-20 vuoden kuluttua tasoittaa Islamin ja Kristinuskon yhteiseloa, sillä aiheellinen tekijä globaalissa maailmassa yhteisine ongelmineen on maapallon yhteisomistus riippumatta väristä, uskonnosta tai taloudesta ja sosiaaliluokasta.

Juuri nyt Turkki on "vieras" ja tuntuu oudolta Eurooppalaisessa yhteisössä, joka muutoinkin on hajanainen. Tulee muistaa, että Turkin jäsenyys ratkeaa vasta jopa 20 vuoden kuluttua; tänä aikana maailma muuttuu muutoinkin ratkaisevasti.

Joskus 2025 maailma näyttää aivan erilaiselta: Kiina on syrjäyttämässä USA:n ollen keskitetyn ja vahvan johdon omaavan EU:n strateginen kumppani. Kulutusjuhlamme on tuolloin hyvin säänneltyä ja pyrkimys lähes täydelliseen materiakiertoon eliminoimalla haitalliset aineosaset elinympäristöllemme on verotuksella säädetty minimiinsä.

Tulevaisuuden EU on taloudellinen ja sotilaallinen liitto (Nato on purettu jo aiemmin) jäsenvaltioiden pitäessä kansalliset tunnusmerkistönsä ja identiteettinsä osavaltioina. Lisäksi EU:lla on vahva nykyisen USA:n presidentin valtaoikeudet omaava liittovaltion päämies. Turkki voi olla tuolloin osa EU:ia, mutta suuresti muuttuneena, tuoden tuolloin noin 85 miljoonan ihmisen työ- ja ostovoimallaan vahvistuksia sisämarkkinakykyyn vastapainona globaalin talouden heilahteluita vastaan.

Ilkka Luoma
[torstai, lokakuu 06, 2005]

Vieras vaan (nimimerkki)

Kiitos jälleen erinomaisesta kirjoituksesta.

Olisin jo toivonut että olisit kokoomuksen listoilla jos vaaleihin ryhtyisit, mutta ei PSkään ole huono puolue. Voi vaan äänestäjäkunnan pienuudesta kärsiä nuo mahdollisuudet päästä mepiksi

Kiitos! :)

JanneS (nimimerkki)

"Jäsenyyttä ei Euroopassa kannata kuin pieni eliitti, jolla on sokea usko EU:n historialliseen tehtävään laajeta yli kaikkien maantieteellisten ja kulttuuristen rajojen."

Mihinkähän tämä väite perustuu? Itse en koe kuuluvani mihinkään eliittiin ja kannatan lämpimästi Turkin jäsenyyttä tiettyjen ehtojen täyttyessä. Uskon että moni muukin meistä eliittiin kuulumattomista.

"Kun ainoa peruste ilmeisen järjettömille toimenpiteille on ”historiallinen tehtävä”, tehdään yleensä historiallisia virheitä. "

Olkinukke. Voisiko kirjoittaja osoittaa, kuka ja missä perustelee Turkin jäsenyyttä EU:n historiallisena tehtävänä? Muunlaisia perusteita on kommenteissakin esiintynyt useita.

Jos Turkin jäsenyysneuvottelut kariutuvat, ovat maan sekulaarit ja länsimaihin suuntautuneet tahot pulassa ja fundamentalistit vahvoilla. Jotenkin tulee sellainen olo että tämä on juuri se tila, jota monet "perussuomalaisittain" ajattelevat haluavatkin, taas yksi syy lisää vastustaa erilaisuutta.

Eddie74 (nimimerkki)

Perusteltuja mielipiteitä Sampo Terholta. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Turkki pitäisi ottaa EU-jäseneksi. Se on lähes yhtä järjestön ajatus kuin mahdollinen Venäjän jäsenyys, joka sentään onneksi ei ole EU:n esityslistalla.

Puolueeton (nimimerkki)

Antti Liikkanen:
"Mielestäni Olli Rehnin työn vaikeuttaminen ei ole perusteltua ja käsittääkseni Turkin EU-jäsenyys ei ole minun, tuskin edes Terhon, elinaikana toteutuva asia, mutta se ei tarkoita sitä, että hanketta haudattaisiin."

Olli Rehn ajaa vain omaa etuaan. Tässä tapauksessa on kyse siitä, että hän haluaa olla suurmies, joka on saanut aikaan suuren muutoksen. Haluaa kuvitella olevansa jotain suurta ja mahtavaa. Jos EU:lla olisi "kutistumiskomissaari", niin Rehnin agenda olisi päinvastainen ja yhtäläisellä paatoksella hän sitä edistäisi. En usko, että hän todella kannattaa Turkin jäsenyyttä. Olen täysin varma siitä, että hän oli (ja on) valmis ottamaan minkä tahansa tehtävän vastaan, ja ajaa mitä tahansa asiaa, saadakseen komissaarin aseman.

Ilkka Luoma:
"Turkki voi toisaalta mahdollisena jäsenenä joskus 10-20 vuoden kuluttua tasoittaa Islamin ja Kristinuskon yhteiseloa, sillä aiheellinen tekijä globaalissa maailmassa yhteisine ongelmineen on maapallon yhteisomistus riippumatta väristä, uskonnosta tai taloudesta ja sosiaaliluokasta."

Toivoisin Islamin ja Kristinuskon yhteiselon olevan mahdollista, mutta uskon sen olevan mahdotonta pitkälläkään aikajänteellä. Kaikki uskonnolliset riidat kun vaikuttavat ikuisilta. Tuntuu siltä, että kristityt ovat suvaitsevampia muita uskontoja kohtaan ja islamistit ehdottomia uskonasioiden suhteen.

Omat kokemukset Turkista ovat vain matkailuun liittyviä. Pidin Turkkilaisia alunperin lähinnä äänekkäinä kulttuuriltaan, mutta kokemukset ovat olleet lähinnä vihamielisiä. Istanbul on tullut tutuksi ja samoin kaupungit Itä-Turkissa lähellä Iranin rajaa. Paikalliset itse ovat sitä mieltä, että Turkki on EU-kelpoinen ehkä n. 2040, jos sittenkään. EU-maiden rakennusliikkeille kyllä löytyisi paljon työtä, sillä maan itäosan infrastruktuuri on kehitysmaan tasolla.

On jotenkin vaikeaa kuvitella EU-maaksi aluetta, josta vain murto-osa on maantieteellisen Euroopan alueella. Henkisistä- ja kulttuurieroista puhumattakaan. Laskelmissa esitetään miljoonalukemia "uusia asiakkaita" ja perustellaan jäsenyyttä sillä vaikka mikään ei estä myymästä heille nytkään. Työvoimaa sieltä on tullut EU-alueelle jo ihan tarpeeksi.

Martti- (nimimerkki)

Itse uskon että Turkin jäsenyys EU:ssa olisi positiivinen asia? Niitä harvoja positiivisia asioita mitä unionissa ylipäätään voi nähdä. Useimpien länsi-Euroopan maiden, kuten Saksan, Ranskan, Englannin, Hollannin, Ruotsin ja Belgian demografinen kehitys ennustaa maiden voimakasta islamisoitumista lähivuosikymmeninä. Muslimivähemmistöt kasvavat paitsi maahanmuuton niin erityisesti kantaväestöä huomattavasti korkeamman syntyvyyden kautta merkittäviksi poliittisiksi tekijöiksi. Tai sitähän ne ovat jo nyt useimmissa em. maissa mutta toistaiseksi eivät vielä ole kyenneet vaikuttamaan maiden lainsäädäntöön muutoin kuin saaden itselleen erityisoikeuksia(esim. sharia-lain käyttöönotto Englannissa).

Jos tai kun Euroopan tulevaisuus joka tapauksessa on islamilainen niin miksi se ei ottaisi jäsenekseen muslimimaista sekulaareinta, Turkkia? Uskoisin että Euroopan islamisoitusmikehityksen väistämättömyys on EU:ssakin tajuttu ja siksi jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa pidetään hengissä jatkossakin.

Martti- (nimimerkki)

"Omat kokemukset Turkista ovat vain matkailuun liittyviä. Pidin Turkkilaisia alunperin lähinnä äänekkäinä kulttuuriltaan, mutta kokemukset ovat olleet lähinnä vihamielisiä. Istanbul on tullut tutuksi ja samoin kaupungit Itä-Turkissa lähellä Iranin rajaa. Paikalliset itse ovat sitä mieltä, että Turkki on EU-kelpoinen ehkä n. 2040, jos sittenkään."

2040 Eurooppa on etnisesti ja kulttuurillisesti hyvin toisennäköinen kuin se on tänään. Turkin jäsenyyttä on siksi arvioitava ennustamalla islamin asemaa Euroopassa nimenomaan tulevaisuudessa.

Xerxes (nimimerkki)

Onhan Turkki on ollut NATO-maakin jo pitkään...

Sotilasvallankaappaukset herättävät epäilyksiä, mutta Turkissa tämä tarkoittaa vähän eri asiaa kuin tyyliin Burmassa. Käsittääkseni armeija on kaapannut vallan silloin, kun siellä on katsottu että valtiovalta rikkoo nimenomaan tätä Turkin virallista maallistuneisuutta tai koettaa muuttaa liikaa tasavallan periaatteita. Mitään julmia sotilasjunttia näistä kaappauksista ei ole seurannut ja Turkki on aina säilynyt puhtaasti demokraattisena.

Turkissa on valtavat odottavat markkinat suomalaisille yrityksille, ja EU-jäsenyys on omiaan lisäämään vientiä sinne.

Ei niitä noin vain saa mennä keskeyttämään. Eurooppalaiset menevät muuten turhaan munaamaan itsensä ja suututtamaan turkkilaiset, jotka oikeasti haluavat olla mukana Euroopassa. Jäsenyysneuvottelut ovat jatkuneet jo niin pitkään, että EU:n olisi syytä hävetä.

Totuus on, että Turkki on erottamaton osa Eurooppaa, sen historiaa ja kulttuuria. Aina Rooman imperiumista asti Turkin alue on ollut merkittävä, ja erityisesti Istanbul.

Tiivistettynä: Turkki on vakaa demokratia, jossa pidetään visusti huolta siitä, että mitkään islamistit eivät pääse siellä liikaa vallankahvaan kiinni. Tämän osoitti jo ne monet yritykset julistaa Turkin konservatiivipuolue (vai mikälie hiukan enemmän islamiin tukeutuva puolue) AKP laittomaksi, sillä sen toiminnan epäiltiin rikkovan Turkin maallistuneisuutta. Turkissa on vielä paljon korjattavaa, mutta suunta on oikea.

Erkki-Pertti (nimimerkki)

Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta.

Allekirjoitan tämän täysin.

Perussuomalaiset näköjään kunnostautuvat pitämään Suomen (ja EU:n) puolta historiallisen tärkeissä asioissa, kun muilla ei riitä siihen sisua, kun pitää julistaa sitä virallisen totuuden liturgiaa, syystä jota en ymmärrä.

Pitääkin laittaa Terho Erkki Toivasen ja Iivi Masson lisäksi blogisteihin joita pitää lukea aina kun jotain ilmestyy.

Erkki-Pertti (nimimerkki)

Vielä voisi lisätä että ainoa asia minkä perussuomalaiset voisivat linjassaan korjata on se suunnaton EU-vastaisuus. Sen takia en ole ihan varma haluanko silti äänestää, vaikka näissä muissa asioissa ovat järki-ihmisiä.

Erkki-Pertti (nimimerkki)

Ja vielä yksi. Pitipä käväistä vielä katsomassa Sampo Terhon kotisivut. Vaikuttaa järkevältä kaverilta ja ainakaan kirjoitusten perusteella suhtautuminen EU:hun ei ole kaiken kieltävä, vaan lähinnä toiminnan järkeistäminen ja rahojen perään katsominen. Kannatan.

semi (nimimerkki)

Niin Eu,n kuin Natonkin kannalta olisi tärkeää että jäseneksi pyrkivän omat kansalaiset seisovat myös enemmistönä hakemuksen takana. hallitus voi aina haluta jäseneksi mutta äänestäjät eivät.
Siitä seuraa vain sellainen kehä että seuraavaksi äänestäjät valitsevat hallituksen joka päättää erota jäsennyydestä ja melkoinen soppa kaikille. Kuinka monet Turkkilaiset haluavat Eu,n jäseneksi, tietääkseni asiasta ei ole järjestetty siellä kansanäänestystä.

Nyhtän Turkki on Eu,n erityiskumppani jos niin voi sanoa ja se on toiminut aika hyvin. Viimeisessä Eu,n täysistunnossa kovasti puhuttiin kuinka voidaan ottaa jäseneksi sellainen joka miehittää yhtä Eu,n valtiota eli Kyprosta. Turkilla on myös monia muita ongelmia jotka vielä vuosikymmeniä pitävät sen Eu,n ulkopuolella. Mutta ehkä jonain päivänä se vielä toteutuu ja uskoisin että nopeammin kuin Norjan jäsenyys. Makedonian ongelma tuntuu olevan lähinnä sanojen muodostus paperille ja Kroatian rajakiistat.

Mitä muuten tulee Usa,n pyrkimyksiin laajentaa Natoa Ukrainaan ja Georgiaan niin se vaatii myös muiden nato maiden luvan. Usa,n tapa käydä yksipuolista keskustelua ei olisi johtanut Natossa siihen että muut jäsenvaltiot olisivat siihen suostuneet.

Lars-Erik Wilskman (nimimerkki)

Turkki on suurimman on ollut eurooppalainen valtio jo ennen Konstantinopolin valtaustakin.

Etninen puhdistus vaikka se olisi melkoisenkin tuorekin, kuten Balkanilla ei estä hakeutumasta EU:hun.

EU:ssa on torjuttu uskon liittäminen Unionin perusarvoihin, vastoin Puolan tahtoa. Uskonon käyttäminen Turkin liittymistä vastaan ei ole linjassa EU sekulaari luonteen kanssa.

Vähemmistökiistoja on esim. Espanjassa.

Kyproksen kiistaa sovittelee YK ja sen Kyproslaiset osapuolet. Turkin jäsenyyden voivat estää sekä Kreikka että Kyproksen Tasavalta. Sen ne tekevätkin ellei kiistassa päästä sopuun.

Missä on Euroopan raja maantieteessä vai mielessä? Maantiede on aika keinotekoinen argumentti.

Kannatan vilpittömästi Turkin EU jäsenyyttä. Esim. siksi, että Unionin energiaturvallisuus vahvistuisi Turkin avulla.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

#11, 18
Vaikea on minun pitää itseäni ylimielisenä, jos kehoitan lähteille.
Rehnin toteaminen oman edun ajajaksi on lähinnä hölmöä.
Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen historiaa kannattaa kerrata.

Jaakko (nimimerkki)

Antti Liikkanen, Turkin EU-jäsenyysneuvottelut alkoivat virallisesti vuonna 2005. On itsestään selvää, että neuvottelujen alkamista edelsivät pitkälliset tunnustelut, mutta viralliset jäsenyysneuvottelut käynnistyivät vuonna 2005. Kiistätkö tämän?

Kirjoitit viestissä #7 seuraavaa:

"Kun lähtee asioista kirjoittamaan, kannattaa sivistää itseään sen verran, että asiatiedot - muutkin kuin kurdi- ja armenialais-kysymys - ovat edes sinnne päin."

Olisitko hyvä ja kertoisit, että mitkä asiatiedot Terhon kirjoituksessa eivät mielestäsi ole "edes sinnne päin"? Turhaan kehoitat lähteille, jos et kykene sanomaan mikä Terhon kirjoituksessa mättää.

surreal (nimimerkki)

Terhon kirjoituksessa mättää asiakysymysten lisäksi sen ylimielisyys. Eriävät mielipiteet yksinkertaistetaan "pienen eliitin sokeudeksi". Toivottavasti Terho jatkossa yrittää pysyä asialinjalla eikä lähde liikkumaan Halla-ahon edustaman tyylin suuntaan. Useimmat hänen aiemmista kirjoituksistaan ovat olleet ihan mielenkiintoisia.

Johannes (nimimerkki)

surreal: "--Turkin sekulaarit kannattavat jäsenyyttä ja radikaalit islamistit ovat sen suurimpia vastustajia--"

Minä kun olen ollut siinä käsityksessä, että jäsenyyttä on ajanut hanakasti nykyinen valtapuolue AKP, joka on sekä omansa että ulkopuolisten luonnehdintojen mukaan islamistinen. Surreaalia menoa. Vai haluaako joku sivistää kanssakeskustelijoita?

surreal (nimimerkki)

AKP ei todellakaan ole siinä mielessä islamistinen kuin minkä merkityksen islamismi on yleisessä käytössä saanut (vrt. Saudi-Arabia). Todelliset islamistit ovat Turkissa pieni, mutta kylläkin kasvava vähemmistö.

Unto (nimimerkki)

"Terhon kirjoituksessa mättää asiakysymysten lisäksi sen ylimielisyys. Eriävät mielipiteet yksinkertaistetaan ”pienen eliitin sokeudeksi”. Toivottavasti Terho jatkossa yrittää pysyä asialinjalla eikä lähde liikkumaan Halla-ahon edustaman tyylin suuntaan."

Tuskimpa on pelkoa moisesta. Perussuomalaisethan ovat selkeästi muuttamassa linjaansa pois maahanmuutto- ja monikulttuurikriittisyydestä kohti valtapolitiikkaa myötäilevää linjaa. Mikä tietysti onkin edellytys puolueelle jonka kannatus on lähentelemässä 10 % ja joka siten omaa mahdollisuudet aina hallitukseen asti. Ja Halla-ahon poliittinen urahan on ohi.

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Sampo Terho: "Turkin jäsenyys toisi EU:lle ahdistavia rajanaapureita: mm. Iranin ja Irakin"

Eikö vielä paljon pahempi rajanaapuri olisi radikalisoituva ja Eurooppaa vastaan katkeroituva Turkki, joka on sotilaallinen suurvalta ja joka työntyy suoraan EU:n pehmeään mahaan [*] ("soft underbelly" - Winston Churchill)?
EU:n jäsenenä Turkki olisi sekä tehokas kaakkoisen rajamme lukko että samalla välittäjä Euroopan ja meille niin tärkeiden öljy- ja kaasualueiden suuntaan.

[*] Katso: http://www.interlingua.fi/ceiafil/turcue.htm

Allan Kiviaho (ainakin 40 kertaa Turkissa käynyt)

saint (nimimerkki)

”Perussuomalaisethan ovat selkeästi muuttamassa linjaansa pois maahanmuutto- ja monikulttuurikriittisyydestä kohti valtapolitiikkaa myötäilevää linjaa. Mikä tietysti onkin edellytys puolueelle jonka kannatus on lähentelemässä 10 % ja joka siten omaa mahdollisuudet aina hallitukseen asti. Ja Halla-ahon poliittinen urahan on ohi.”

PerSu:t surfaavat nyt lähes 10 %:in kannatuksellaan vain ja ainoastaan Halla-ahon synnyttämän aallon harjalla. Jos Soini tekee sen virheen, että sanoutuu irti H-a:n agendasta, niin puolue tulee vajoamaan takaisin marginaaliin omaan mitättömyyteensä. Uskon, että meitä on monta, jotka ovat äänestäneet PerSu-ehdokasta viime vaaleissa ainoastaan siitä syystä, että he ovat suostuneet ottamaan ehdokkaakseen sitoutumattomana H-a:n kaltaisen kansakunnan unilukkarin, joka herättää ihmiset ajattelemaan, mitä Suomessakin on tapahtumassa.

Näyttää siltä, että myöskin Sampo Terholla on sarka kynnettävänään – erittäin hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia ylipäätään.

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Sampo Terho: "Turkki käy kaiken aikaa sotaa kurdivähemmistöään vastaan."

Tämä on tietysti vaikea ongelma. Turkin väestöstä ehkä peräti 20 % on kurdeja, joskin suuri osa heistä on
assimiloitunut turkkilaisiin. Turkin edesmennyt presidentti Turgut Özal kertoi että hänen isoäitinsä oli kurdi.
Sinänsä sulttaanien ajan Turkki on tunnettu kristittyä Eurooppaa suvaitsevampana herrana. Esim. 1400-luvun lopulla Turkki otti suojelukseensa Espanjan koko juutalaisväestön, joista huomattava osa asutettiin Bulgariaan Tonavan rannalle. Näiden "sefardiinien" viimeaikaisia loistavia edustajia ovat nobel-kirjailija Elias Canetti ja eestiläinen filosofi Jaan Kaplinski.

Anatoliaan 1000 vuotta sitten tunkeutunut pienestä mutta hurjasta seldzhukki-turkkilaisten kansasta ei taida olla enää heidän alkuperäisestä geneettisestä perimästään jäljellä vaan "turkkilaiset" muodostuvat lukemattomista kansallisuuksista. "Turkkilainen on jokainen ihminen, joka itse sanoo itseään turkkilaiseksi" - julisti aikoinaan Mustafa Kemal Atatürk, turkkilaisten isä.

Meidän kuninkaamme Kaarle XII samoinkuin vaikkapa Unkarin ja Puolan vapaustaistelijat saivat turvapaikan
Turkista. Puolalaiset jopa siinä määrin että Istanbulin lähistöllä on sijainnut meidän päiviimme saakka puolalainen kylä/kaupunki "Polonköy", josta viimeinen puolalainen katosi vasta äskettäin avioliiton kautta sekä siksi että Puolan vapauduttua monet muuttivat esi-isiensä kotimaahan. Puolan kansallisrunoilija Mickiwicz kuoli Istanbulissa vuonna 1855. Polonköy on yhä pystyssä - houkuttelemassa puolalaisia turisteja. Bulgaria säilytti kielensä ja uskontonsa vaikka se oli 600 vuotta turkkilaisten vallassa aivan mahtavan pääkaupunki Istanbulin "porstuassa". Stalinin noustua valtaan Turkki otti avosylin vastaan myös Stalinin vaarallisimman vastustajan Lev Trotskin.

Eikö kurdien asema kohentuisi nopeimmin jos Turkki olisi EU:n jäsen ja Brysselin byrokraattien valvonnassa? Tätä mieltä on mm. Alexander Stubb. On tosin ymmärrettävää että osalle kurdeja mikään autonomia ei riitä, koska heidän tavoitteenaan on "Suur-Kurdistan", joka muodostuisi Turkin, Irakin ja Iranin kurdialueista.

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Sampo Terho: "Yhdistäviä tekijöitä Turkin ja Euroopan väliltä on hyvin vaikea keksiä."

Hieman apua keksimisessä:

Turkki on suuressa määrin eurooppalaisen (kreikkalaisen) kulttuurin kehto. Mm. "historian isä" Herodotos syntyi Turkin Bodrumissa (Halikarnassoksessa). Varsinkin länsi-Turkki aivan tihkuu eurooppalaisen kulttuurin muistomerkkejä, joihin kompastuu vähän väliä vaeltaessaan vaikkapa Lyykian metsissä. Yhtä lailla Pyhässä Raamatussamme vilisee paikannimiä, jotka ovat käytössä nyky-Turkissakin.
http://www.interlingua.fi/pampx.htm
Lukekaa kirjaa
- Ericsson, Christoffer Henry. Strövtåg i Anatoliens Hellas - Retkiä Anatolian Hellaksessa!

Turkki on jokseenkin kaikkien huomattavien yleiseurooppalaisten instituutioiden jäsen (paitsi EU:n, toistaiseksi), vaikkapa Euroopan neuvoston jäsen kauan ennen Suomea.

Eurooppa on Turkin suurin kauppakumppani. 1300-luvun lopussa Turkki sijaitsi ainoastaan Euroopassa, kun Anatolia oli joutunut Timur Lenkin haltuun ja Turkin sulttaani vankina.

Suomella on joitakin mielenkiintoisia linkkejä Turkkiin - nykyisen massaturismin lisäksi. Maailmankuulu itämaisten kielten professori ja itsenäisen Suomen ensimmäinen Japanin lähettiläs Gustaf John Ramstedt antoi kaikille lapsilleen turkkilaiset etunimet.
http://www.interlingua.fi/ramstegj.htm#maksudi

I maailmansodan jälkeen Uralin lähettyville syntyi suuri turkkilais-suomalaisugrilainen tasavalta "Idel-Ural", jonka presidenttinä toimi Sadri Maksudi. Bolshevikit kukistivat tasavallan ja sen presidentti selviytyi huimien seikkailujen jälkeen Suomeen, jossa hän ystävystyi G.J. Ramstedt'in kanssa.
http://www.interlingua.fi/ramstegj.htm#maksudi
http://www.interlingua.fi/dyfiecon.htm

Suomesta Maksudi matkusti Ranskaan, jossa hän toimi mm. Turkin valtuuskunnan jäsenenä Turkin kamppaillessa elämästään I maailmansodan jälkeisissä rauhanneuvotteluissa. Vuonna 1951 Maksudi oli yksi Euroopan ensimmäisen perustuslain allekirjoittajista.
http://www.interlingua.fi/upeu/upgecons.htm#maksudi
Myöhemmin Sadri Maksudi toimi Mustafa Kemal Atatürkin hallituksen opetusministerinä.

Suomalaisugrilaiset tshuvassit olivat tataarien ja bashkiirien kanssa liitossa kapinassa Venäjää vastaan. Sittemmin tshuvassit turkkilaistuivat ja unohtivat alkuperäisen kielensä.

Vielä kerran:
Sampo Terho: "Yhdistäviä tekijöitä Turkin ja Euroopan väliltä on hyvin vaikea keksiä."
Aika moni keksinee sen että Turkki on kai ainoa maa, jonka kautta Eurooppa voidaan YHDISTÄÄ lähi- ja keski-Aasian öljy- ja kaasulähteisiin - niin että Venäjä ei saavuta täyttä monopolia Euroopan energiahuollossa.

surreal (nimimerkki)

Painava puheenvuoro Allan Kiviaholta. Sivistynyt ja oppinut. Turkin näkeminen vain Euroopalle vieraana islamina oli Terholta aika paha rimanalitus.

Jyrki Järvinen (nimimerkki)

Antti Liikkanen:
"Vaikea on minun pitää itseäni ylimielisenä, jos kehoitan lähteille.
Rehnin toteaminen oman edun ajajaksi on lähinnä hölmöä.
Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen historiaa kannattaa kerrata."

Ensimmäinen virke on kuin Rooman keisarin suusta. Ylimielisyys on sosiaalidemokraatteihin niin sisäänrakennettua, että heistä on tullut täysin sokeita sille. Ei heidän tarvitse perustella mitään. Älkäämme syyllistykö sitä heiltä edes vaatimaan. He voivat kehoittaa lähteille, opettelemaan uimaan, kertaamaan historiaa... ,jos he armollisesti vaivautuvat.

Polvistukaamme yhdessä sosiaalidemokratian edeessäää...

kisu (nimimerkki)

Turkin suhde EU:hun on hyvin monimutkainen. Ensinnäkin rasitteena on kiista Kyproksesta ja vielä pidemmät kiistat ylipäätään Kreikkalaisten kanssa. Toisena rasitteena tulee mieleen monissa Euroopan maissa olevat turkkilaisvähemmistöt.

Historiallisesti Turkin alue on ollut Euroopalle tärkeä ja toiminut välikappaleena lähi-idän ja euroopan välillä. Euroopan turkkilaisvähemmistöt ovat suurimmalta osin turkkilaisvähemmistöistä työnperässä eurooppaan muuttaneita - useimmat heistä kouluttamattomina ja köyhinä.

Perusluonteeltaan Turkkilaiset ovat lähellä suomalaisia - ahkera työtätekevä kansa. Tätä ei ehkä havaitse suomalaisten suosimissa kohteissa, koska totuus on se, että sinne siirtyy turistien perässä suunnattomat määrät pikkurikollisia ja huijareita, jotka haluavat helppoa rahaa turisteilta.

Miksi Turkilla on ongelmia vähemmistöjensä kanssa? Vaikka Turkki onkin koko virallisen olemassaolonsa ajan pyrkinyt kehittämään aluetta mahdollisuuksiensa mukaan tasapuolisesti, ongelmia on edelleen - nykyäänkin opettajien, lääkärien ja poliisien on monien "pakko" mennä tekemään töitä maan itäosien köyhille alueille. Itäosien ongelmana on ollut, että sieltä alueelta koulutetut ihmiset tahtovat siirtyä länsiosiin eivätkä palata myöhemminkään takaisin.

Yhtenä syynä ongelmiin on itäosien olojen epävakaus, missä puolestaan on edesauttanut monien maiden (yhdysvallat, ranska,..., neuvostoliitto) tekopyhät toimet Kurdistanin luomiseksi. Tekopyhät siksi, että heidän tarkoituksenaan ei ole auttaa Kurdivähemmistön asemaa vaan saada helpommin hallittava valtio tärkeille energian kauttakulkualueille. Toisin sanoen ulkoiset voimat ovat pitkään pyrkineet rakentamaan kriisiä olemassa olevilla keinoilla - rahallisesti tukemalla kapinallisia jne. Turkki on taasen pyrkinyt pitämään kiinni ehkä turhankin voimakkaasti Ataturk:n ideologiasta yhtenäisestä Turkista, missä on tosin viimeaikoina tapahtunut ehkä hienoista muutosta.

Turkin viimeaikainen poliittisen ilmapiirin uskonnollistuminen on toki vakava ongelma sekulaariselle perustuslaille. Tähän syynä ei ole enemmistö (siis lukumääräinen enemmistö) vaan äänestysjärjestelmän "tasapuolisuus", joka takaa suhteellisesti suuremman vallan harvaanasutuille itäisille osille, joissa islamia luetaan hyvinkin eritavoin mitä valtaväestön keskuudessa. Monet varmaan muistavat miljoonien ihmisten mielenosoitukset edellisten vaalien jälkeen - syynä näihin mielenosoituksiin oli juurikin se, että presidentiksi valittiin "uskovainen" ja pelko sekulaarisen yhteiskunnan säilymisestä.

Talouden puolesta Turkki olisi valmis EU:hun. Armeijan aseman, sekulaarisen valtion takaajana, puolesta ei. Itse uskon, että EU:lle olisi mahdollisesti hyötyä enemmän yhdistymisestä, koska tämä voisi toimia lähi-idän tasapainoittamiseen ja energiapolitiikan tasapainoittamiseen. Turkkilaisista ja turkkilaisuudesta on hyvin paljon stereotypioita, joita itsellänikin oli ennenkuin olin yli 5 vuoden ajan töiden takia tekemisissä Turkin ja Turkkilaisten kanssa.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Miksi ei Ukrainaa ennen Turkkia tai sen kanssa? Ukraina ja Venäjä taistelivat 1600-luvun lopulta 1800-luvun lopulle pois Etelä-Venäjältä ja Balkanilta. Miksi ukrainalaiset olisivat huonompia länsieurooppalaisia kuin turkkilaisetkaan?

Eurooppalainen (nimimerkki)

Jos olen oikein ymmärtänyt, Ollin tosiasiallinen tehtävä komissaarina on haalia mahdollisimman monta lisäjäsentä EU:un. Hyvin hän siinä onnistuikin heti alkuun, laskemalla rimaa tuomareiden huomaamatta Bulgarian ja Romanian edustajien ollessa hyppyvuorossa.

Nyt hän on jo hakemassa pihkaa korkeushyppypaikalle riman pysyttämiseksi paikoilleen Turkin tullessa hyppyvuoroon.

"Jäsenyyskriteerit" ovat EU:n puitteissa aina olleet lörpöttelevien parkettiluokkien oikeaoppinen keskustelunaihe. En muista missään nähneeni selkeätä (jälki)analyysia ehdokasmaille määritellyistä kriteereistä suhteessa niiden toteutumiseen. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus (josta kukaan ei tietenkään ole vastuussa) meni taas kerran perinteiseen EU-tapaan arkipäivän järjen edelle. Seurauksia on sitten nähty mm. Helsingin katukuvassa. Tilannetta ihmetellään, mutta kukaan ei tule kysyneeksi Rehniltä, että katsoitko nyt toiseenkin kertaan ne Ceausescun seuraajien jättämät hakemukset.

Turkin tapauksessa erehdyksen jäljet tulevat olemaan huomattavasti näkyvämmät. Siinä vaiheessa Olli pelaa seniorijalkapalloa Bermudalla.

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Sampo Terho: "Turkki ... miehitti 1974 Kyproksen pohjoisosat, ja on edelleen ainoa maa joka on tunnustanut alueen itsenäisyyden, eikä ilmeisesti luovu kannastaan [*]".

[*] Mitä ihmettä, eivätkö juuri Kyproksen turkkilaiset äskettäin hyväksyneet YK:n esittämät Kyproksen yhdistämissuunnitelmat kun taas Kyproksen kreikkalaiset hylkäsivät sen?

Kreikkalaiset olivat sotilasjuntan aikana alkaneet enenevästi terrorisoida Kyproksen turkkilaisvähemmistöä. Kun lukee brittien ja YK-joukkojen edustajien (suomalaistenkin) muistelmia Kyproksen rauhanturvatehtävistä, enemmän väkivallantekoja tuntuvat harjoittaneen kreikkalaiset. Näistä asioista on kirjoittanut tri Antero Leitzinger kirjassaan "Famagusta". Pasifismiin taipuvainen Turkin pääministeri Bülent Ecevit hyväksyi lopulta Turkin joukkojen maihinnousun "pitkin hampain". Eivätkö
kreikkalaiset yrittäneet murhata jopa presidenttinsä arkkipiispa Makarioksen?

"Oikeutta" on tällaisissa asioissa ulkopuolisen toki paha mennä jakamaan.
Turkkilaisten ja kreikkalaisten välillä on riittänyt hirmutekoja historian aikana.

Matkustaessamme v. 1997 (tai 1998) lomamatkalle turkkilaiselle Kyprokselle
Kreikka ja Turkki olivat sodan partaalla kun Turkki oli julistanut että
neuvostoliittolaisten it-ohjusten saapuminen Kyprokselle olisi "casus belli".
Antaakseen pontta ultimaatuumilleen turkkilaiset järjestivät juuri
saapumisyönämme suuren sotaharjoituksen, ehkä rykmentin verran tykistöä ampui keskityksiä ja rynnäkkökoneet tekivät napalm-hyökkäyksiä ohjus-asemien malleja vastaan. Leimahdukset pimeydessä olivat unohtumaton näky. Viimeisenä harjoituspäivänä harjoituksen maavoimien päällikkö, muuan eversti, sai surmansa harhaluodista (?), joka tuli yhdysvaltalaisvalmisteisesta kivääristä. Arveltiin että luoti oli
tarkoitettu vieressä seisseelle yleisesikunnan päällikölle (Silloin Kenraali Hakki Karaday, Turkin korkein sotilasjohtaja). Kreikkalaiset peruuttivat
ohjustilauksensa ja Turkin suuren maanjäristyksen jälkeen maiden välit olivat jonkin aikaa melkein sydämelliset.

Jaakko (nimimerkki)

Allah Kiviaho:
"Mitä ihmettä, eivätkö juuri Kyproksen turkkilaiset äskettäin hyväksyneet YK:n esittämät Kyproksen yhdistämissuunnitelmat kun taas Kyproksen kreikkalaiset hylkäsivät sen?"

Pitää paikkansa. Mutta oletko tutustunut tämän Annan Planin yksityiskohtiin? Sopimus olisi ollut äärimmäisen epäoikeudenmukainen.

Hieman muistinvirkistystä (tässä vain pieni osa sopimuksen epäoikeudenmukaisuuksista, etsivä löytää niitä lisääkin):

- suunnitelma olisi antanut saaren turkkilaiselle osalle suhteettoman suuren vallan (saaren asukkaista 77% on kreikkalaisia ja vain 18% turkkilaisia, mutta senaatissa heidän paikkansa olisi silti jaettu 50-50, vastaavasti olisi jaettu myös esim. korkeimman oikeuden tuomarit)

- suunnitelma olisi periaatteessa jättänyt Turkin valtiolle mahdollisuuden puuttua Kyproksen sisäisiin asioihin jopa sotilaallisesti (Turkilla olisi esim. ollut oikeus sijoittaa vapaasti sotajoukkoja Kyprokselle)

- alueet olisi jaettu niin, että suuri määrä ekonomisesti tärkeitä alueita, joita asuttivat ennen vuotta 1974 lähes yksinomaan kreikkalaiset, olisikin nyt liitetty saaren turkkilaiseen osaan

- saaren kreikkalaisten paluumuuttoa entisille kreikkalaisille alueille olisi rajoitettu selvästi (mikä olisi ristiriidassa kaikkien muiden EU-kansalaisten nauttiman vapaan liikkuvuuden kanssa)

- sopimukseen ei liittynyt minkäänlaista pykälää, jossa Turkin suorittama Kyproksen valtaaminen kesällä 1974 ja siihen liittyneet sotarikokset olisi tuomittu

Eli. Mielestäni siitä, että saaren kreikkalainen osa hylkäsi tuon sopimuksen, ei voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä esimerkiksi näiden alueiden yhteistyöhalun suhteen. Tuo sopimus oli pelkkä susi. Olisi ollut suorastaan käsittämätöntä, jos Kyproksen kreikkalaiset olisivat sopimuksen hyväksyneet.

Jaakko (nimimerkki)

Allah Kiviaho:
"Kreikkalaiset olivat sotilasjuntan aikana alkaneet enenevästi terrorisoida Kyproksen turkkilaisvähemmistöä. Kun lukee brittien ja YK-joukkojen edustajien (suomalaistenkin) muistelmia Kyproksen rauhanturvatehtävistä, enemmän väkivallantekoja tuntuvat harjoittaneen kreikkalaiset."

Molemmat osapuolet syyllistyivät tuohon aikaan jatkuviin väkivallantekoihin. Sen verran tasan nuo rikokset näyttäisivät kuitenkin menevän, ettei syyttävän sormen osoittaminen vain toiselle osapuolelle tunnu missään nimessä oikeudenmukaiselta.

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Sampo Terho: ... armenialaisten kansanmurha.

Turkissakin alkaa olla ihmisiä, jotka haluaisivat että kyseinen traaginen
tapahtumasarja tutkittaisiin tarkoin. Taannoinen konferenssi kuitenkin
kaatui fanaattisten turkkilais-patrioottien vastustukseen.

Mikään ei herätä henkiin kyseisiä sodan uhreja. Olisi kuitenkin hyvä
tietää, mitkä seikat johtivat armenialaisten joukkosurmaan maassa, jossa
he olivat saaneet elää pitkään melko rauhassa. Turkkilaisten motiivi - vaan
ei oikeutus - oli selvä. Turkin asema vaikutti epätoivoiselta, britit,
australialaiset, uusi-seelantilaiset jne. sekä ranskalaiset olivat nousseet
maihin Gallipolissa ja uhkasivat pääkaupunkia.
Siellä Mustafa Kemal Atatürk hankki maailmanmaineensa pysäyttämällä
divisioonineen oma-aloitteisesti kahdesti liittoutuneiden maihinnousun.

Samaan aikaan Kaukasian rintamalla (Erzerum jne.) tilanne oli katastrofaalinen.
Venäläisillä oli se suuri etu että heillä oli rautatieyhteys Turkin rajalle
saakka. Samaan aikaan armenialaiset kävivät sissisotaa turkkilaisia vastaan,
joka herätti turkkilaisissa kostonhimon. Sissisodan laajuudesta ei taida
olla vieläkään luotettavaa tietoa.

Mielenkiintoista on että nykyisin australialaiset ja uusiseelantilaiset
pitävät suuriakin muistotilaisuuksia Gelibolu-Canakkalen (turkkilaisittain)
taistelupaikoilla. Australian pääministeri sanoi jopa että itsenäinen
Australia syntyi Gallipolissa kun he oppivat ymmärtämään kuinka turhaa
oli tapattaa poikiaan kaukaisen siirtomaavallan (Britannian) hyväksi.

Tulee mieleen komea brittiläinen (vaiko australialainen?) filmi "Gallipoli",
jossa pari australialaista urheilijanuorukaista juoksi aavikolla kohti
rautatieasemaa ilmoittautuakseen vapaaehtoisiksi Euroopan sotaan. Heitä
vastaan tuli vanha mies joka kysyi että mihin pojat olivat menossa.
"Eurooppaan taistelemaan!" "Miksi?" Empimisen jälkeen: "Jos emme pysäytä
saksalaisia Turkissa, he ovat pian täällä ...!" Vanha mies katseli
mittaamatonta aavikkoa ympärillään ja tuumasi: "Kaikki saksalaiset ovat
sydämellisesti tervetulleita tänne!"

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Jaakko: "... suunnitelma olisi antanut saaren turkkilaiselle osalle suhteettoman suuren vallan (saaren asukkaista 77% on kreikkalaisia ja vain 18% turkkilaisia, mutta senaatissa heidän paikkansa olisi silti jaettu 50-50 ..."

Herra Jaakko! En kiistä kommenttejasi mutta parlamentin ja korkeimman oikeuden paikkaluvut on varmaankin tarkoin harkittu. Jos parlamentin äänivalta olisi 77-18, kreikkalaiset sanelisivat halutessaan kaikki päätökset omien intressiensä hyväksi.

Epäilen muutenkin yhteisen Kyproksen toimivuutta. Parempi olisi kai jakaa Kypros kahteen eri valtioon, mutta alueiden jaosta ei kenties päästäisi sopuun koskaan ...

Jaakko (nimimerkki)

Allan Kiviaho:
"En kiistä kommenttejasi mutta parlamentin ja korkeimman oikeuden paikkaluvut on varmaankin tarkoin harkittu. Jos parlamentin äänivalta olisi 77-18, kreikkalaiset sanelisivat halutessaan kaikki päätökset omien intressiensä hyväksi."

Toki, mutta tuo paikkajako olisi kyllä niin suhteeton, ettei sitä tulla koskaan saamaan survottua läpi tai myytyä Kyproksen kreikkalaisille. Ja se on täysin ymmärrettävää. Minäkin epäilen koko tätä Kypros-projektia. "Plan Annan" oli suoraan sanottuna erittäin heikko yritys, mutta hyvähän se täältä sivusta on aina arvostella.

Tämä kaikki vain alleviivaa entisestään niitä hankaluuksia, joita Turkin EU-jäsenyyteen liittyy. Mielestäni ylipäätään jäsenyydestä puhuminen on ennenaikaista niin kauan kuin juuri Kyproksen dilemma sekä armenialais- ja kurdikysymykset ovat ajankohtaisia ja selvittämättä. Yhteistyötä Turkin kanssa EU voi tehdä, mielellään jopa nykyistä enemmän (tosiaan joku NATO:n tyylinen kumppanuusohjelma voisi ehkä toimiakin), mutta täysjäsenyydestä puhuminen on mielestäni tässä vaiheessa yksinkertaisesti idealistista haihattelua.

Mikko (nimimerkki)

Voi Sampo, miten väärässä olet perusteluissasi. Voi olla, että johtopäätöksesi on oikea, mutta se vain ei aukene seuraavista syistä:

1. Turkin sekularismi ja länsisuuntautuneisuus voi säilyä vain eurooppalaisella ja amerikkalaisella tuella. Jos haluat tulevaisuudessa islamilaisen Turkin, niin lopetetaan kaikki tuki, neuvottelut ja yhteistyö.

2. Yhdistäviä tekijöitä on nykyään paljon. EU on Turkin tärkein kauppakumppani, pääosa Turkin turisteista tulee EU-maista, pääosa turkkilaisista haluaisi EU:ssa tavoiteltuja arvoja omaan maahansa jne. Kaivamasi esimerkit historiasta ovat lähes 100 vuotta vanhoja - maailma muuttuu.

3. Armenialaisten kansanmurhan aikaan armenialaiset ja venäläiset murhasivat vähintään samanverran turkkilaisia. Joka tapauksessa nykyinen Turkin tasavalta (siis vuodesta 1923 alkaen) ei ole tehnyt kansanmurhia. Euroopassa ainakin venäläiset, saksalaiset, kroaatit, serbit, virolaiset, liettualaiset, unkarilaiset jne. ovat näihin syyllistyneet paljon läheisemmässä historiassa, mistä heidät on tuomittukin. Turkkilaiset eivät kiellä armenialaisten kovaa kohtaloa, vaan tunnustavat satojentuhansien saaneen surmansa. He myös pahoittelevat asiaa. Mutta koko kansanmurhakäsitettä ei ollut ennen 1940-lukua.

4. Turkki on sekulaari tasavalta. Jossain määrin ymmärrän huolesi islamin kasvavasta vaikutuksesta Turkissa. Ehkä tämän asian olisi pitänyt olla paremmin perusteltuna Turkki-vastaisuutesi keskeinen pointti. Asia kuitenkin vain on niin, että jos annamme Turkin islamisteille periksi, niin sekulaarit häviävät. Haluatko siis islamistien hallitseman kalifaatin euroopan naapuriksi? Eikö pikemminkin pitäisi vahvistaa demokraattisia arvoja Turkissa?

5. Turkki on käynyt sotaa PKK-nimistä terroristijärjestöä vastaan - ei kurdivähemmistöään. Jälkimmäisestä ehkä 10 % on tukenut PKK:a ja loput 90 % ovat hyviä Turkin kansalaisia. EU-jäsenyysneuvottelujen ansiosta Turkin kurdien kulttuurillinen asema on selvästi parantunut.

6. Turkki haluaa Kyprokselle reilun ratkaisun saaren kreikkalaisten ja turkkilaisten välille. Turkki tuki YK:n suunnitelmaa (Annanin suunnitelma) Kyproksen kriisin artkaisemiseksi. Kyproksen kreikkalaiset ahneuksissaan hylkäsivät sen.

7. Missä ovat Euroopan rajat. Asia on määrittelykysymys. Poliittisesti Euroopan itäisimmät osat ovat Venäjän Tyynenmeren rannikolla. ETYJ-järjestöön kuuluu Turkin itäpuolelta Venäjän lisäksi mm. Georgia, Armenia, Adzerbaidzhan, Usbekistan, Tadzikistan, Kazakstan. Monet maantieteilijätkin asettavat Euroopan rajaksi linjan Ural-Kaukasus, jonka perusteella Turkki on Eurooppaa.

Näiden tosiasioiden valossa ei olisi järkevää antaa Turkin jäsenyysneuvotteluiden raueta. Turkin osaltahan ei ole annettu lupausta varmasta jäsenyydestä, mutta neuvottelut ovat kovasti edistäneet Turkin sisäistä kehitystä. Siksi neuvotteluja kannattaa käydä ainakin niin kauan, kun ne tukevat Turkin sisäistä kehitystä kohti eurooppalaisia arvoja.

Kun olet puutteellisine perusteinesi kehottamassa ihmisiä "historialliseen" virheeseen Turkin asiassa, kehotan perehtymään tarkemmin ajamaasi asiaan. Toinen vaihtoehto on tietysti, että keskityt vain oman kyläsi asioihin, joihin asiantuntemuksesi voi hyvinkin riittää.

Käyttäjän mietteita kuva
Taneli Repo

Turkin EU-jäsenyyden tiellä on ensisijaisesti maan suuri koko ja se, että suurissa jäsenmaissa henkenä on, että EU:ta halutaan kehittää demokraattisempaan suuntaan. Yhdessä nämä seikat merkitsevät sitä, että EU-Turkille olisi pakko ennen pitkää antaa väkilukunsa mukainen painoarvo EU:n päätöksenteossa. Turkki on yksinkertaisesti liian iso Eurooppaan. Samasta syystä esim. Venäjästä ei voi koskaan tulla EU:n jäsenvaltiota.

Turkin islamilaisuus ja jännittävät rajanaapurit ovat tältä kannalta sivuseikkoja.

Jaakko (nimimerkki)

Mikko:
"6. Turkki haluaa Kyprokselle reilun ratkaisun saaren kreikkalaisten ja turkkilaisten välille. Turkki tuki YK:n suunnitelmaa (Annanin suunnitelma) Kyproksen kriisin artkaisemiseksi. Kyproksen kreikkalaiset ahneuksissaan hylkäsivät sen."

Pääasiassa erittäin hyviä pointteja, mutta kannattaisi oikeasti sinunkin tutustua tuon Annanin suunnitelman ehtoihin. Niiden hylkääminen ei ole mitään ahneutta, sillä sopimus oli Kyproksen kreikkalaisille suorastaan naurettavan epäedullinen. Vaikea edes uskoa, että tuollaisia ehtoja voitiin mennä vakavalla naamalla lyömään pöytään.

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Eurooppalainen: "Jos olen oikein ymmärtänyt, Ollin tosiasiallinen tehtävä komissaarina on haalia mahdollisimman monta lisäjäsentä EU:un. Hyvin hän siinä onnistuikin heti alkuun, laskemalla rimaa tuomareiden huomaamatta Bulgarian ja Romanian edustajien ollessa hyppyvuorossa."

- - -

Paneurooppa-Unionin 80-vuotisjuhlissa Wienissä ja Bratislavassa vuonna 2002 oli tunnuksena "Paneuropa ist ganz Europa / Paneurope is the whole of Europe / Paneurooppa on koko Eurooppa". Samoin Euroopan Unioni olkoon (mahdollisimman pian) koko Eurooppa. "Mustafa" Olli Rehn on tehnyt hyvää työtä.

Loputkin Balkanista olisi saatava pikaisesti jäseniksi - Turkki mukaanluettuna.
Geopoliittisesti, geostrategisesti ja demografisesti äärimmäisen tärkeän ja dynaamisen ja nopeasti kehittyvän (nyt jo maailman 17. suurin talousmahti) Turkin osalta ei ole syytä vitkastella, "ikkuna" ei ole ikuisesti auki ja juna voi jättää, koska houkuttimena Turkille on myös muita vaihtoehtoja, kuten liittoutuminen entisen perivihollisen Venäjän kanssa tai liittyminen - ei "pahan akseliin" vaan "pahan kolmioon" (tämä olkoon hyväntahtoista huumoria) - Kiina-Intia-Venäjä.

Liittymisehtoja pitäisi keventää mm. alentamalla suoran talousavun määrää.

Meidän Eurooppamme olkoon koko Eurooppa (paitsi ne kiukuttelevat maat, kuten vaikkapa Irlanti, jonka kansa ei halua demokraattisempaa Unionia vaan vastustaa Europarlamentin vallan kasvua, ovat väliaikaisesti erossa) sekä yhteistyökumppaneina meille tärkeä periferia, varsinkin pohjoinen Afrikka ja latinalainen Amerikka sekä ja etenkin Venäjä, jonka luonnonvarat olisi saatava molemmille sopivin ehdoin käyttöömme mutta joka on ehkä liian valtava varsinaiseksi EU:n jäseneksi. Toisaalta muutaman harvan vuosikymmenen jälkeen, jos tahti jatkuu nykyisenä, Turkissa on kenties enemmän asukkaita (esim. 120 miljoonaa) kuin Venäjällä (100 miljoonaa ...). "Turkkilaisiahan" on jo nytkin lähemmäs parisataa miljoonaa, koska turkinsukuisia kansoja asuu Bulgariasta Kiinaan ulottuvalla alueella.

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Taneli Repo: "Turkin EU-jäsenyyden tiellä on ensisijaisesti maan suuri koko ... EU-Turkille olisi pakko ennen pitkää antaa väkilukunsa mukainen painoarvo EU:n päätöksenteossa. Turkki on yksinkertaisesti liian iso Eurooppaan."

Sitten olisi kai Saksakin potkittava pois EU:sta? Saksan väkiluvun osuus EU:ssa käsittänee n. 16 %, Turkin vastaava olisi nyt 12-13 %. Olisiko se niin kauheata? Pinta-alaltaan Turkki on Ukrainaakin suurempi mutta pienempi kuin vaikkapa Saksan ja Ranskan yhteinen pinta-ala.

Toisaalta oikeudenmukaisempi äänten/paikkojen jakautuminen vaikkapa EU:n parlamentissa olisi ehkä "neliöjuurisysteemi", koska kansoilla pitäisi olla myös itseisarvonsa pelkkien brutaalien väkilukujen asemesta. Katso Voting in the European Union: The square root system of Penrose ... according to the law of Penrose, the voting power is proportional to the square root of the population in a given country. ...
arxiv.org/pdf/cond-mat/0405396

Hakusanoilla PENROSE VOTING löytyy Googlella yli 80 000 tärppiä ...

Toisaalta arkkiherttua Otto von Habsburg, Itävalta-Unkarin viimeisen keisarin poika, Paneurooppa-unionin entinen presidentti ja EU:n ensimmäisen yleisillä vaaleilla valitun parlamentin jäsen 20 vuoden ajan, sanoi muutaman vuoden takaisessa luennossaan Turun yliopistossa (jonka kunniatohtori hän on) että silloinen EU-parlamentti oli aivan liian suuri (tänään se on vielä selvästi suurempi), joka teki siitä tehottoman keskustelukerhon. Hänen näkemyksenä mukaan n. 300 jäsentä olisi EU-parlamentin optimaalinen maksimikoko. OvH täyttää muuten tänä vuonna 97 vuotta mutta oli vielä ainakin äskettäin vitaalissa kunnossa.

Leonidas (nimimerkki)

Kiitokset erinomaisesta kirjoituksesta! Terhon kirjoitukset ovat ajanhermolla ja keskittyvät rohkeasti asioihin jota on Suomalaisessa mediassa kaivattu.

Turkin EU jäsenyys olisi historiallisen suuri virhe mitä ei luonnollisesti pidä tehdä vaikka monet sitä euronkuvat silmissään haluaisivatkin. EU on nykyään muutakin kuin vain talousliitto ja sen ydinajatuksiin kuuluu Euroopan yhdistäminen kaikissa osa-alueissa, talouden lisäksi etenkin kulttuurillisessa ja arvomailmallisissa näkemyksissä.

Jos unohdetaan hetkeksi historia ja katsotaan nykypäivän Turkkia ja sen pohjalta vielä pohditaan mahdollista jäsennyyttä EU:n, niin jäsenyyden pohja katoaa nopeasti. Ei tarvitse kävellä Ankaran kaduilla, että huomaa Turkkin olevan hyvin hyvin ja vielä hyvin kaukana Eurooppalaisesta valtiosta. Turkki ei kuulu Eurooppalaiseen kulttuuripiiriin vaan Islamilaiseen ja on luonnollisesti edustaa Islamilaista arvomailmaa mikä on monin osin suuressa ristiriidassa Eurooppalaisten näkemysten kanssa. Turkki ei ole edes maantieteellisesti osa Eurooppaa vaan nököttää Lähi-idässä. Euroopan valtioita sitoo historiallinen, kulttuurillinen sekä arvomailmallinen yhtenäisyys mikä Turkilta puuttuu. Eroavaisuudet ovat yksinketaisesti liian isot.

Tällähetkellä EU käy hyvää kauppaa Turkin kanssa josta molemmat hyötyvät ja niin se pitää ollakkin. Turkki ei ole koskaan kuulunut Eurooppaan eikä sen pidä siihen kuuluakkaan.

Allan Kiviaho (nimimerkki)

I3I xKivA Izmet Inönü

Kurtulush ja Ismet Inönü

Tässä foorumissa esiintyvä Turkin-vastaisuus vaikuttaa groteskilta kun vertaa sitä siihen myötätuntoon ja ihailuun, jota turkkilaiset tapaavat osoittaa Suomea ja suomalaisia kohtaan.

Väitetään että "ennen vanhaan" hyvin moni turkkilainen mies tunsi Suomen
ihannemaana, koska Turkin armeijan aapiskirjana (moni turkkilainen oppi silloin lukemaan vasta armeijassa) oli venäläis-bulgarialainen kirja "Valkoliljojen maa", jossa Suomea ylistetään niin että meikäläistä suorastaan hävettää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Grigori_Petrov

Nyky-Turkin perustajan Mustafa Kemal Atatürkin seuraaja Turkin presidenttinä (1938-50) oli Mustafa Ismet Inönü. Nimi "Inönü" tulee hänen johtamistaan Inönün taisteluista Ankaran porteilla. Kreikan armeija hyökkäsi Turkkiin vuonna 1919 Entente-valtioiden suostumuksella ja ehkä yllyttäminäkin, kun tavoitteena oli tehdä loppu "kemalismista". Turkin lounaisosa oli silloin Italian miehittämä ja Syyriasta tunkeutui ranskalaisia ja brittiläisiä joukkoja Turkkiin. Italialaiset pysyivät visusti syrjässä ja eteläinen rintama oli liian kaukana. Turkki oli kuitenkin epätoivoisessa tilanteessa. Siitä oli päätetty tehdä loppu (jako pieniin provinsseihin ulkoisen yliherruuden alaisena) Entente-valtioiden konferensseissa
I maailmansodan aikana - etenkin siksi Turkki asettui Saksan ja Itävalta-Unkarin puolelle.

Viime hetkellä tapahtui ihme - koko ajan alivoimainen Turkin armeija löi ratkaisevasti kreikkalaiset Ankaran edustalla. "Ihme" oli käytännössä mahdollinen siksi että kreikkalaiset olivat pitkän sodan uuvuttamia ja heidän huoltoyhteytensä Izmiristä (Smyrnasta) Ankaran lähistölle toivottoman pitkiä. Ismet Inönü, joka oli ehdottoman lojaali Kemal Atatürkille, johti taisteluja siksi että I maailmansodan lähes suurin sotasankari Atatürk
joutui hoitamaan vapaussodan - "Kurtulush'in" - kiperiä poliittisia kuvioita.

Ismet Inönü ja Suomi

Suomessa herätti hämmästystä Ismet Inönün hyvin iäkkäänä antama televisio-haastattelu, jossa hän kertoi olleensa koko elämänsä ajan suuri Suomen ihailija. Näin kyseisen ohjelman ja se oli ensimmäinen voimakas isku turkki-fobiastani vapautumiseen joka tapahtui lopullisesti vasta vuonna 1991 (Jo v. 1978 kävin Istanbulissa, joka oli sotilasvallankaappauksen aattona pelottava
kokemus). Tulipa sittemmin nähtyä Lasten päivän paraatissa mahdollisesti Turkin viimeinen elossa ollut Kurtulush'in veteraani. Näytti siltä että hänet tuotiin suoraan teholta, pantiin lippu käteen ja marssimaan lasten edessä, sitten hän palasi johtamaan lippulinnan kärjessä paraatin ulos stadionilta - ja ehkä heti portin takaa ambulanssi kuljetti hänet kiireesti takaisin sairaalaan ...
http://en.wikipedia.org/wiki/%C4%B0smet_%C4%B0n%C3...

Inönün taistelut I ja II Turkin vapaussodassa
***************************************************

The First Battle of Inönü Greco-Turkish War (1919-1922), part of Turkish War of Independence. en.wikipedia.org/wiki/First_Battle_of_I.nönü

The Second Battle of Inönü took place in March 1921 near the Turkish village of Inönüen.wikipedia.org/wiki/Second_Battle_of_I.nönü

- - -

P.S.
Eiköhän Turkki vastaa Perus-suomalaistemmekin ihanteita paremmin kuin useimmat muut Euroopan valtiot ...

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Kommentissani "Kurtulush ja Ismet Inönü" antamani internet-viitteet eivät taida toimia ääkkösten ja üükkösten takia. Euroopan Unionissa olisi otettava kiireesti käyttöön yksi yhteinen käyttökieli. Sellainen kehitettiin v. 1924-51 miljardöörisuku Vanderbiltien rahoilla. Katso
http://www.interlingua.fi

Inönün taistelut tullevat esiin seuraavilla osoitteella:

http://en.wikipedia.org/wiki/First_Battle_of_Inonu
http://en.wikipedia.org/wiki/Second_Battle_of_Inonu

Käyttäjän sampoterho kuva
Sampo Terho

Nyt kun keskustelu näyttää tältä erää vaienneen, kiitän kaikkia kommenteistaan - myös hyvistä vasta-argumenteista. Avointa keskustelua EU:sta todella kaivataan. Vaaliaika on otollinen hetki nostaa esiin kipeätkin kiistakysymykset ja jokaisen sanoa rehellinen mielipiteensä.

Allan Kiviaho (nimimerkki)

Leonidas [*] kommentoi: 19.3.2009 0.08

([*] Jo 8-vuotiaana mieleeni tarttuivat spartalaisten sanat
Thermopylain taistelussa: "Oivallista, saamme taistella siimeksessä!"
(kun persialaiset uhkasivat pimentää taivaan nuolillaan).

Leonidas: "Turkki ei ole koskaan kuulunut Eurooppaan eikä sen pidä
siihen kuuluakaan."

Kummallinen väite! Turkkilaiset alkoivat valloittaa alueita Euroopassa jo 1300-luvulla ja vuonna 1365 he tekivät Traakiassa sijaitsevan Edirnen (Adrianopolin) maansa pääkaupungiksi, 88 vuotta ennen istanbulin (Konstantinopolin) kukistumista. 1400-luvun alussa Turkki oli jonkin aikaa olemassa vain Euroopassa, kun Timur Lenkin jättiläisvaltio oli vallannut Anatolian ja vanginnut Turkin sulttaanin.

1500-1600 - lukujen euroopanpuoleinen TURKKI oli Rooman Imperiumin ja
Venäjän jälkeen EUROOPAN KAIKKIEN AIKOJEN SUURIN VALTIO.
Katso seuraavaa karttaa, jossa eurooppalainen Turkki on kehystetty
sinisellä:
http://www.interlingua.fi/ptdive/turc1500.jpg

Turkki oli 1300-luvusta lähtien nimenomaan eurooppalainen "toimija",
ja Aasiassa ja Afrikassa lähinnä vain alueiden valloittaja. Kaiken
kaikkiaan Turkki oli pitkään kerrassaan valtava valtio. Katso
http://www.interlingua.fi/ptdive/turcimp.jpg
Kun vierailimme taannoin Bodrumissa (Halikarnassoksessa) sijaitsevassa
komeassa ja turkkilaisten ensiluokkaisesti entisöimässä
johanniittaritarien Pyhän Pietarin linnoituksessa opas vastasi
naurahtaen turistien kysymykseen, onko linnoitusta koskaan piiritetty että "ei ole tarvinnut, kun Turkin eteläraja kulki puolivälissä Afrikkaa ...".
http://www.interlingua.fi/iaband.htm#lunacresc

Vaan I maailmansodassa ranskalainen sotalaiva kuulemma katkaisi
tarkalla laukauksella linnoitukseen lisätyn minareetin kahtia.

Turkki on käynyt valtiollisen olemassaolonsa ajan enimmäkseen vain
eurooppalaista politiikkaa, Aasian puolella lähinnä sodat Irania
vastaan ja Venäjää vastaan Kaukasiassa. Ja Afrikassa v. 1911 Italian
hyökkäys Libyaan.

Budapest oli turkkilaisten hallussa vuosina 1541-1686. Unkarin pääkaupunkina oli silloin Bratislava (Pressburg) (nykyisin Slovakian pääkaupunki), jota
slovakit ja unkarilaiset painottivat Paneurooppa-unionin 80-vuotisjuhlakonferenssissa Bratislavassa ja Wienissä v. 2002. Päätöskokouksessa (700 osanottajaa Saksan liittokansleri Kohl'ista lähtien)
Hofburgissa, keisarillisessa palatsissa, Paneurooppa-unionin presidentti Otto von Habsburg kirvoitti yleisen naurun käyttämällä Bratislavasta sen unkarilaista nimeä "Pozsony", jonka hän äänsi tyypillisellä unkarilaisella intonaatiolla. Keisarikunnan kruununprinssinä hänen oli hallittava jo pelkästään oman keisarikuntansa monia kieliä. Bratislava oli Unkarin pääkaupunkina vielä pitkään turkkilaisten Budapestista lähdön jälkeen, aina vuoteen 1784 ja Unkarin valtiopäivät kokoontuivat siellä vuoteen 1848 saakka, jolloin Unkari yritti päästä itsenäiseksi - joka yritys Venäjän armeijan avustuksella verisesti kukistettiin, kuten vuonna 1956. Yhdeksi vapaustaistelun sankareista tuli puolalainen kenraali Josef Bem - jonka patsaalta alkoi Unkarin kapina vuonna 1956! Kun kaikki toivo oli mennyttä, kenraali Bem pakeni Turkkiin, jossa hän kääntyi islamin uskoon nimellä Amurat Pasha. Hänen viimeinen urotekonsa ennen hänen kuolemaansa v. 1850 oli Turkin kristittyjen puolustaminen arabien (ei siis turkkilaisten) hyökkäykseltä. Hän oli kunnostautunut jo Napoleonin sodissa ja saanut Ranskan kunnialegioonan ristin.

Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1683 turkkilaiset piirittivät Wieniä, joka muistetaan Itävallassa vieläkin nimellä "Das Grosse Türkenjahr" - Suuri turkkilaisvuosi. Tähän piiritykseen johti mm. heimoveljiemme unkarilaisten pyyntö Turkin sulttaanille tulla pelastamaan heidät Itävalta-Unkarin keisari Leopoldin sorrolta, Ranskan "aurinkokuningas" Ludvig (Louis) XIV antoi taustatukea yllyttämällä turkkilaisia.

1850-luvulla liittokunta Britannia, Ranska, Sardinia ja Turkki
kävivät sotaa Venäjää vastaan ("Krimin sota"), jonka yhteydessä brittilaivasto kävi pommittamassa Suomeakin Suomenlinnaa myöten.

Suuri Balkanin sota (Bulgaria, Kreikka, Montenegro ja Serbia
Turkkia vastaan ja sitten Kreikka, Romania, Serbia ja Turkki
Bulgariaa vastaan) vuosina 1912-13 oli maailmansotien ja Venäjän
kansalaissodan jälkeen EHKÄ suurin sota Euroopan historiassa
mitattuna samaan aikaan kentällä olevien sotilaiden määrällä.
Lähes kukaan tapaamani suomalainen ei tiedä tästäkään huomattavasta
sodasta mitään, yhtenä selityksenä tosin vuotta myöhemmin alkanut I
maailmansota, joka vei aikalaisten ja historioitsijoiden kaiken
huomion.

Ehkä sankarikuningas Leonidas voisi vielä täsmentää, mitä hän
tarkoittaa väitteellään "Turkki ei ole koskaan kuulunut
Eurooppaan!"

Terveisin
Allan Kiviaho (jolla on ainakin yksi perussuomalainenkin ystävä)

- - -

P.S.

Usein väitetään suomalaisten aloittaneen Turkin massaturismin
matkustamalla Rodokseen lentokoneella ja edelleen laivoilla (ja
kantosiipialuksilla) Turkin Marmarikseen.

Toisaalta suomalaiset harrastivat "massaturismia" Turkkiin jo
vuonna 1878: Kun Suomen kaarti oli majoittuneena Istanbulin
edustalle sotilaiden sallittiin vierailla kaupungissa - mutta ilman
aseita.

http://www.interlingua.fi/gbul/gf7778.htm
http://www.interlingua.fi/gbul/guardfin.htm
http://www.interlingua.fi/gbul/guardbul.htm
http://www.interlingua.fi/gbul/umixvid.htm
http://www.interlingua.fi/gbul/umixvida.htm
http://www.interlingua.fi/gbul/gfehrnr.htm

İki defa düsünün ! (nimimerkki)

Olen suomalainen, joka on asunnut jo 18 vuotta Turkissa avioliittoni takia. Mieheni on turkkilainen. Taalla on ihana, leuto ilmasto ja kauniit rannat, mutta siihen se ihanuus loppuukin. Menttaliteetti on ihan erilainen, odottavat kaikilta muilta paljon, mutta itse eivat tee mitaan. Jos lupaavat jotain, voit unohtaa sen noin 90 %.Lisaksi ovat tosi ystavallisia, ainakin niin kauan kuin olettavat sinusta ( tai kontakteistasi ) jotain hyötya saavansa.Yliopistokoulutetutkin saattavat ollan varsin takaperaisia, islami on syvalla sydammessa.Ovat myös tosi huiputtajia, taalla on jopa sellainen sanonta, etta " vain tyhmat ovat rehellisia" (Sadece aptallar dürüst olurlar). Parempi pysya naista veikoista kaukana. Kylla on ollut ikava omaa kotimaatani.

Leonidas (nimimerkki)

Hyvä Allan Kiviaho, hyvä pointteja laitoit ja sankarikuningas Leonidas joutuu perustelemaan väitettään hieman enemmän. Pahoittelen vastauksen kestoa.

Turkki on tosiaan ollut aikanaan erittäin laajalle levinnyt valtakunta jonka reunat ovat uloittuneet jopa syvälle Eurooppaan saakka. Turkkilaisen(Osmanien) valtakunnan leviäminen oli sen aikaisten käytäntöjen mukaista eli raudalla, verellä ja väkivallan uhalla tehtyä valloitusta. Yhtä totta on myös se, että Turkkilaiset on aina onnistuttu lopulta lyömään takaisin ja kartat on piiretty uusiksi.

Se, että Turkkilaiset valloituspolitiikallaan ovat historiassa tunkeutuneet Eurooppaan ja siten ovat vaikuttaneet merkittävästikkin Eurooppalaiseen politiikkaan, ei kuitenkaan tee Turkkilaisista eurooppalaisia. Merkittävän sotilaalisen voimansa vuoksi Turkkilaiset epäilemättä nähtiin eurooppalaisten kruunupäiden silmissä hyödyllisinä liittolaisina sotilaallisissa konflikteissa. Mutta kuitenkin on syytä muistaa, että Turkkilaiset elivät Euroopassa omaa Islamilaista kulttuuriaan aivan kuten myös eurooppalaiset elivät kristillis-eurooppalaistakulttuuriaan hallitessaan ristiretkien johdosta Jerusalemia ja siihen kuuluvia alueita. Vaikka kulttuurien vuorovaikutusta on tapahtunut historian aikana, Turkin kulttuurilliset siteet ovat aina olleet huomattavasti vahvemmat Lähi-itään kuin Eurooppaan ja se näkyy tämän päivän Turkissakin. Ataturk yritti tehdä suunnan muutosta länsimaita kohden ja onnistuikin siinä osittain mutta vuosituhansia vanha Islamilainen-kulttuuri ei voi voi kadota kansanparista. Nyt jopa Islam on palannut uhmakkaasti Turkin politiikkaan.

En hirveästi haluasi uppoutua historiaan mietittäessä onko Turkki sovelias EU:n jäsen sillä historian painolasti on aina suhteellista. Katsoisin mielummin tällähetkellä olevaa tilannetta Turkissa. Olen edelleen sitä mieltä, että Turkki ei ole kuulunut Eurooppalaiseen kulttuuripiiriin vaan Islamilaiseen ja se pätee myös tämänpäivän Turkissa.

Arvomailmalliset näkemyserot ovat yksinkertaisesti liian suuret jotta Turkki voisi kuulua uskottavasti EU:n. Yhteisymmärrystä moniin Eurooppalaisten arvostamiin arvomailmallisiin näkemyksiin on lähes mahdotonta löytää ilman Turkin Islamilaisen-kulttuurin täysiremonttia. Mutta se on utopistista ajattelua ja väärin monestakin syystä. Ei meidän tarvitse muuttaa itseämme ja tapojamme mielyttääksemme toisia vaan on ymmärrettävä, että tietyt kulttuurit eivät voi liittoutua EU:n kaltaiseen konsensukseen.

Turkkilaiset tupakoikoon Turkissa ja eurooppalaiset filosofioikoon Euroopassa. Ei väkisin pidä tunkea heitä samalle pellolle jos tiedetään siitä tulevan ongelmia. Kaupankäynti jatkukoon kuitenkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset