*

Sampo Terho

Putin ja Suomen turvallisuuspolitiikka

Turvallisuuspolitiikka on helppo unohtaa muiden päivänpoliittisten ongelmien alle. Konfliktin puuttuessa maanpuolustus vaikuttaa monista toissijaiselta asialta aina niin kauan, kunnes siitä konfliktin syttyessä tulee yhtäkkiä kaikille ensisijainen asia. Silloin on kuitenkin liian myöhäistä toimia, jollei ole vaivauduttu valmistautumaan tilanteeseen jo aiemmin. Siksi puolustuspolitiikka on todellisuudessa aina tärkeä asia ja puolustusvoimien ylläpitäminen valtion tärkeimpiä tehtäviä.

Viime aikoina puolustuksen merkityksen tunnustaminen on taas ollut poliittisesti helpompaa. Putinin hallinnon harjoittama ulkopolitiikka on ollut tärkeä muistutus lyhytnäköisille toiveajattelijoille. Nyt kiihkeimmiltäkin Venäjän ymmärtäjiltä on viety illuusio demokratisoituvasta, avoimesta ja rauhanomaisesta suurvallasta. Tosiasia on, että meillä on edelleen naapurina sotilaallinen suurvalta, joka ei kaihda väkivallan käyttöä poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Koko Eurooppa on jo vuoden verran pohtinut kuumeisesti, onko Putinin ulkopolitiikan taustalla jokin moniportainen supervaltasuunnitelma, vai tehdäänkö ulkopolitiikan kautta ensisijaisesti sisäpolitiikkaa ja nostatetaan nykyhallinnon suosiota. Todennäköisin vastaus on yhdistelmä molempia. EU on vastannut Putinin aggressioon talouspakotteilla, jotka yhdessä alhaisen öljyn hinnan kanssa vähä vähältä nakertavat Venäjän talouden perustaa. Taktiikka on pitkällä aikavälillä tehokas, mutta saattaa toisaalta ajaa kurjistuvan Venäjän jossain vaiheessa ottamaan yhä suurempia riskejä ja tekemään läntisestä näkökulmasta entistäkin arvaamattomampia ratkaisuja.

Suomen kannalta Venäjä on aina sekä sotilaallinen uhka että taloudellinen mahdollisuus, mutta tällä hetkellä uhka painottuu enemmän. Ulkopolitiikkamme johtoajatus on jo Paasikivestä saakka ollut hyvät Venäjä-suhteet ja näin täytyy itsestään selvästi olla myös jatkossa. Niitä ei kuitenkaan saavuteta nöyristelemällä. Vastuullinen puolustuspolitiikka alkaa siitä, mihin hyvään uskominen ja parhaan toivominen loppuvat; se on kylmää laskemista voimasuhteista, tavoitteista ja tavoitteiden väkivaltaisen toteuttamisen hinnasta. 

Kyynisessä suurvaltapolitiikassa moraaliarvot ovat vain yksi propagandan välineistä, ja voima ratkaisee lopulta kaiken. Vaikkei sotilaallista voimaa tarvitsisi käyttää, sen uskottava omaaminen herättää jo itsessään kunnioitusta. Venäläisille voiman kunnioitus on erityisen ominaista. Jopa Stalin – jolle kaikki inhimillinen oli vierasta – kunnioitti sotien jälkeen suomalaisia heidän osoittamansa taistelutahdon ja -kyvyn takia. Putin on saman totalitaristisen valtiokoneiston kouluttama, jota jo Stalin aikanaan oli perustamassa.

Ei ihme, että tässä tilanteessa Suomessa on jälleen virinnyt keskustelua puolustusyhteistyön erilaisista mahdollisuuksista. Joidenkin toiveet kohdistuvat Pohjoismaihin, toisten EU:hun ja kolmansien Natoon. Mitään näistä vaihtoehdoista ei kannata torjua suoralta kädeltä. Perussuomalaiset haluaisivat tulevalla vaalikaudella teettää selvityksen Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista ja samoin muutkin vaihtoehdot kannattaa pohtia läpi.

Yksi asia on silti selvää ilman selvityksiäkin: konfliktin syttyessä emme viime kädessä voi luottaa kehenkään muuhun kuin itseemme ja omiin puolustusvalmiuksiimme. Kaikki ulkoa tuleva apu on rajallista ja ehdollista. Vain suomalaiset itse puolustavat Suomea ehdottomasti, kaikin voimin ja kaikissa tilanteissa. Eli mahdollisista liittoumista huolimatta meidän täytyy ylläpitää omaa itsenäistä puolustustamme ja asevelvollisuusarmeijaamme. 

Kuten Perussuomalaisten turvallisuuspoliittinen ohjelma osoittaa, puolueemme pitää maanpuolustusta korkeassa arvossa. Vastustimme ainoana puolueena yksimielisesti jalkaväkimiinoista luopumista ja haluamme edelleen säilyttää miinat tai ainakin kyvyn niiden laajamittaiseen valmistukseen. Lisäksi haluamme ylläpitää asevelvollisuusjärjestelmää, vähintään nykyisen pituista palvelusaikaa, kertausharjoituksia ja riittävää materiaalivalmiutta – sekä korottaa puolustusmäärärahoja.

Suomea ei puolusteta pehmeillä puheilla eikä kauniilla ajatuksilla, tarvitaan myös rahaa ja rautaa. Uskottava puolustus tarkoittaa sitä, että Suomi pystyy osoittamaan ilman epäilystä, että meillä on riittävä kyky ja halu kaikissa tilanteissa vastustaa hyökkäystä niin voimakkaasti, ettei hyökkääjä saa siitä lopulta mitään etua. Lyhyesti sanottuna Suomeen hyökkäämisen hinnan on aina oltava hyötyä suurempi.

Geopolitiikalle emme voi mitään, mutta puolustuksemme voimme kehittää riittävän vahvaksi, ettei hyökkääminen maahamme ole järkevää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

".. meillä on edelleen naapurina sotilaallinen suurvalta, joka ei kaihda väkivallan käyttöä .. tulevalla vaalikaudella teettää selvityksen Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista .."

Hyvä kirjoitus ja hyvät näkökulmat, melkein kuin seuraavalta puolustusministeriltä.

Alakurtissa on valmiina 10000 hyvin harjoitettua sotilasta tyhjän panttina turhautumassa ja meillä vasta mietitään selvitysten tekoa. Varmaan naapurin housut tutisevat pelosta.

Tulee mieleeni vuosien takainen kahvipöytäkeskustelu, jossa pohdittiin Neuvostoliiton hyökkäystä 1939 ja Suomen varautumistilannetta. Eräs melko hyvin asioista perillä ollut taho totesi lakoniseen tyyliinsä, että meillä oli hyvät varautumissuunnitelmat, mutta naapuri ryssi ne, kun hyökkäsi neljä vuotta arvioitua aiemmin, mitä me suomalaiset olimme ajatelleet.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Ihan jees-kirjoitus. Puolustetaan omaa maatamme ILMAN Natooon liittymistä. Ja jo nyt on selvää, ettei lisäselvityksiä tartte. Suomen ei tarvitse littyä Usa-Nato systeemiin, se tarkoittaisi vain ja ainoastaan omien sotilaidemme tapattamista umpihullujen jenkkien kärhämöissä, joihin ei koskaan ole mitään perustetta edes, viittaan esim. Irakin sotaan.
Tekaistuilla väitteillä suoritettiin kansanmurha.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

>#2/TN: .."Suomen ei tarvitse littyä Usa-Nato systeemiin.."

En nyt osaa vetää ST:n kirjoituksesta tuollaista johtopäätöstä, pikemminkin päinvastoin!

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

"Eli mahdollisista liittoumista huolimatta meidän täytyy ylläpitää omaa itsenäistä puolustustamme ja asevelvollisuusarmeijaamme."

Juuri näin. Mahdollinen tuskin tarkoittaa suuntaa "itä".

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Nenonen kai voisi kertoa, että mistä olisi mahdollista saada riittävä ilmatuki Suomen puolustamiseen, jos jokin vieras maa päättäisi hyökätä tänne. Suomen vähän yli 60:llä Hornetilla ei pötkitä kovinkaan pitkälle. Samaan aikaan on syytä muistaa, että ilmasta annettava tuki maajoukoille on nykyaikaisessa hyökkäyssodankäynnissä keskeinen onnistumismahdollisuuksia parantava elementti.

Viittaus Irakin sotaan on huono, koska esim. Ranska, Saksa ja Belgia (kaikki NATO-maita) kieltäytyivät osallistumasta tuohon sotaan. Suomessa päätös tehtäisiin kansallisella tasolla Helsingissä ja silloin tulisi kyseeseen tapauskohtainen harkinta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset