Pakkoruotsille ei järkiperusteluja

Siniset on tänään esittänyt, että lukiolain uudistuksen yhteydessä luovuttaisiin ruotsin kielen pakollisesta opiskelusta lukioissa. Nuorten menestymismahdollisuuksia kansainvälisillä työmarkkinoilla haittaa koulujärjestelmämme, joka pakottaa koko ikäluokan pienen pohjoismaisen kielen opiskeluun muiden vieraiden kielten kustannuksella. Tutkimusten mukaan yli 70 prosenttia suomenkielisistä kannattaa kielivapautta. Jopa Opetushallituksen entiset virkamiehet olisivat vapaaehtoisen ruotsin kannalla, jotta suomalaisten kielitaito laajenisi. Ks. HS: Kielitaitotarpeet muuttuneet radikaalisti

Olen vuosittain julkaissut listan niistä jo kumotuista perusteluista, joilla pakkoruotsia tavallisimmin puolustetaan. Koska tiedän, että vanhoillisissa piireissä Sinisten avaus tulee herättämään vastustusta, päivitän listan nyt.

Luettelo osoittaa, ettei pakkoruotsin puolesta ole järkiperusteluja. Samalla muistutan, että vapaaehtoinen mahdollisuus korvata ruotsin opiskelu jollain suurella maailmankielellä ei veisi ruotsin opiskelumahdollisuutta keneltäkään. Kielivapaus sen sijaan laajentaisi nuorisomme kielitaitoa, tukisi yksilöllistä urasuunnittelua ja samalla myös parantaisi ruotsin kielen imagoa. Siniset kannattavat periaateohjelmansa mukaisesti kielivapautta kaikilla koulutuksen tasoilla.

 

  1. Onhan kouluissa muitakin pakollisia aineita, kuten matematiikka ja biologia, miksei siis myös ruotsi – Pakollisia aineita saa kouluissa olla jatkossakin, mutta aineen opiskelusta on osoitettava olevan hyötyä niille, joille se on pakollista. Toisin sanoen minkään aineen pakollisuutta ei voi perustella sillä, että ”onhan muitakin pakollisia aineita, siksi myös tätä opiskellaan”. Esimerkiksi matematiikan ja biologian perustiedot ovat tarpeellisia kaikille ja kaikkialla maailmassa, eli niille on selkeät yleishyödylliset perusteet, jotka ruotsilta puuttuvat.
  2. Ruotsin opiskelu on hyvä tapa oppia muitakin kieliä – Varmasti vielä parempi tapa oppia muita kieliä on lukea niitä itseään, eikä ensin vuosia ruotsia.
  3. Pakkoruotsi edistää kansainvälisyyttä – Todellisuudessa Suomen kiinnittyminen kahteen kansainvälisesti pieneen kieleen (suomi ja ruotsi) on paremminkin nurkkakuntaista, ei avautumista kansainvälisyydelle.
  4. Ruotsi on meille tärkeä vientimaa – Tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta ei kelpaa pakkoruotsin perusteeksi. Ensinnäkin maailmankaupan kieli on englanti. Toisekseen vienti Saksaan ja Venäjälle on myös meille tärkeää, eikä meillä silti ole väitetty olevan tarvetta pakkosaksalle tai pakkovenäjälle. Ylipäänsä on järjetön väite, että jos esimerkiksi tehdas tuottaa tavaraa jota viedään Ruotsiin, jokaisen työntekijän tehtaan liukuhihnallakin täytyisi osata puhua ruotsia, jotta kaupankäynti onnistuu.
  5. Ruotsin kieli on sivistävää – Ehkäpä, mutta voiko kukaan tosissaan väittää, että se on sivistävämpää kuin vaikkapa ranska, saksa, espanja tai mikä tahansa muu kieli, jota osa oppilaista lukisi mieluummin kuin ruotsia?
  6. Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme – Kyllä, mutta historiaa opiskellaan historian tunneilla. Kielten opetuksen täytyy tähdätä tulevaisuuden tarpeisiin, ei menneisyyden. Menneisyyteen ei voi työllistyä, eikä edes lähteä turistimatkalle kieliosaamistaan hyödyntämään.
  7. Kaksikielisyys on rikkaus – Tämä on mielipide eikä järkiperustelu. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseensä ja halutessaan ruotsin opiskeluun, jos kokee sen itselleen rikkaudeksi. Toisaalta saman valinnanvapauden ansaitsevat nekin, jotka kokevat jonkun muun kielen itselleen suuremmaksi rikkaudeksi. Olisi ylimielistä perustella ruotsin pakollisuutta muille sillä perusteella, että itse kokee sen rikkaudeksi, jolloin asettaa oman kokemuksensa toisen ihmisen kokemusta arvokkaammaksi.
  8. Pakkoruotsi edistää kielellistä monimuotoisuutta – Monimuotoisuus ei edisty siitä, että kaikki kansalaiset pakotetaan lukemaan yhtä ja samaa kieltä laajemman kielivalikoiman sijaan. Päinvastoin, kieliosaamisemme monimuotoisuus kapenee pakkoruotsin takia.
  9. Meidän pitäisi opiskella enemmän kieliä, ei vähemmän – Kielivapauden ajatus ei ole vähentää kielten opiskelua, vaan että ruotsin sijaan saisi koulussa opiskella jotain muuta kieltä. Eli kielivapauden myötä suomalaisten kieliosaaminen ei vähenisi vaan monipuolistuisi.
  10. “En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä” – Tämä on varmasti periaatteessa totta, mutta itse ainakin olen kuullut hyvin monien valittavan sitä, että joutui lukemaan nimenomaan ruotsia kieliosaamisensa laajentamiseksi, eikä saanut vapautta lukea jotain suurempaa maailmankieltä sen sijaan.
  11. Kun jokaisen on luettava pakkoruotsia, kaikille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin – On vanhoillista ajatella, että koko koulutusjärjestelmämme täytyy rakentaa Suomen julkisen sektorin virkavaatimusten mukaisesti. Moni nuori tähtää kansainvälisillä työmarkkinoilla aivan muihin tehtäviin. Lisäksi pakkoruotsijärjestelmän purkaminen tulisikin aloittaa juuri virkakelpoisuusvaatimuksista, joille ei ole mitään käytännöllisiä perusteita. Jokaisen ihmisen jokaisessa virastossa ei tarvitse osata ruotsia, jotta voidaan antaa ruotsinkielistä palvelua.
  12. Pakkoruotsi on välttämätöntä siksi, että ruotsinkieliset saisivat Suomessa palvelua – Ruotsinkieliset palvelut tulee ensisijaisesti turvata ruotsinkielisten omalla työvoimalla, mutta tätä voidaan lisäksi täydentää vapaaehtoisilla ruotsin lukijoilla, joita varmasti riittäisi edelleen paljon. On muistettava, että ruotsinkielisiä on vain noin 5 % kansalaisista. Jos siis esimerkiksi puolet suomenkielisistä opiskelisi ruotsia, potentiaalisia palvelun tarjoajia olisi jo lähes kymmenkertainen väestönosa ruotsinkielisiin nähden. Toisaalta taas pakkoruotsin puolustavat eivät itsekään usko pakkoruotsin turvaavan palveluita, vaan useissa ruotsinkielisten palvelujen keskittämispäätöksissä on uudistusta vastustettu sillä perusteella, etteivät pakkoruotsinsa suorittaneet viranhaltijat osaa riittävän hyvin ruotsia.
  13. Pakkoruotsi on välttämätöntä kaikille, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus vanhemmiten muuttaisi Ruotsiin – Sitäkään ei tiedä, muuttaako Viroon, Venäjälle, Espanjaan, Kiinaan tai EU-hommiin ympäri Eurooppaa. Jokaiseen tulevan elämän mahdolliseen käänteeseen ei koulussa voida varautua pakko-opetuksella, vaan on parempi harjoitella uusia taitoja vasta sitten, kun tarvetta todella ilmaantuu.
  14. Pakkoruotsia pitää opiskella, koska Suomi on kaksikielinen maa – Toteamus ei tarkoita mitään ilman täsmennystä, sillä itse maahan ei puhu mitään kieltä. Jos tällä tarkoitetaan, että Suomen valtio on perustuslaillisesti kaksikielinen, niin väite on totta, mutta perustuslaissa ei sen sijaan sanota mitään siitä, että jokaisen suomalaisen täytyisi opiskella ruotsia. Jos toteamuksella taas väitetään, että Suomen kansa on kaksikielistä, niin väite on totta vain pieneltä osin. Suurin osa Suomesta ja suomalaisista on yksikielisesti suomenkielisiä, joskin nykyään meillä on valtava määrä erilaisia kielivähemmistöjä, joista ruotsinkieliset ovat vain yksi. Suomea voi siis käytännössä kutsua monikieliseksi maaksi, mutta kaksikieliseksi ainoastaan perustuslaillisessa mielessä. Edelleen, jos suomalaiset olisivat oikeasti kaksikielisiä, ei nykymuotoista pakkoruotsia edes tarvittaisi, vaan ruotsia opittaisiin jo arkielämässä.
  15. Pakkoruotsi on osa pohjoismaista identiteettiämme – Jokaisella on oikeus itse päättää identiteetistään, eikä kaikille suomalaisnuorille nimenomaan pohjoismaisuus ole keskeisin osa identiteettiä. Erityisen omituista on, että ”pohjoismaisuus” syntyisi nimenomaan ruotsin osaamisella, eikö suomi ole aivan yhtä pohjoismainen kieli?
  16. Ruotsihan on niin helppoa, että koko riita asiasta on turha – Todellisuudessa ihmisillä on erilaisia lahjakkuuksia ja siksi eri ihmisille eri asiat ovat helppoja tai vaikeita. Toisekseen mitään aineita ei opiskella koulussa sillä perusteella, että ne ovat helppoja, vaan syynä täytyy olla käytännön tarve.
  17. Pakkoruotsi on välttämätöntä elävän kaksikielisyyden ylläpitämiseksi – Tämäkään perustelu ei pohjaudu minkäänlaiseen osaamistarpeeseen tai yleiseen hyötyyn, vaan on poliittinen tavoite ylläpitää pakkotoimenpitein maamme kaksikielisyyttä. Mielenkiintoisinta väitteessä on, että se olettaa niin sanotun ”elävän” kaksikielisyyden itse asiassa perustuvan keinotekoiseen pakkoon. Tavoite on kuitenkin sekä mahdoton että moraaliton. Pakkoruotsin oppimistulokset ovat heikot, eikä suomenkielisiä suomalaisia ole kyetty edes yli 40 vuoden pakkoruotsin opintojen jälkeen muuttamaan kaksikielisiksi.
  18. Ja viimein, ”Ruotsin opiskelu ei ole pois mistään muusta” – Väärin, aika ja resurssit ovat todellisuudessa rajallisia. Jokainen opetustunti on siten pois jostain muusta, jota potentiaalisesti olisi voitu tehdä samaan aikaan. Juuri tämän takia on kaikille pakollisille aineille oltava selkeät järkiperusteet, jotta aika ja resurssit käytetään mahdollisimman hyödyllisesti.
sampoterho
Sininen tulevaisuus Helsinki

Sinisten puheenjohtaja, eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri ja Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu