Sampo Terho

Suomen kieli on itsenäisyyden perusta

Itsenäisyys turvaa suomalaisten oikeuden olla suomalaisia. Suomalaisuus, kuten kaikki kansalliset identiteetit, koostuu tietyistä omalaatuisista aineksista kuten kielestä, tapakulttuurista, luonnonoloista, historiasta, myyteistä ja oikeuskäsityksistä. Niiden pohjalta syntyy kansallinen omaleimaisuus, joka kuitenkin jatkuvasti on vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Nimenomaan kieli on kansallisen identiteetin vahvimpia rakennusosia. Suomen kielellä on rikas ja pitkä historia. Nykyään pidetään todennäköisenä, että kantasuomi on saapunut nykyisen Suomen alueelle noin 3000 vuotta sitten. Sitä aiempi uralilainen kantakieli on kenties jopa 6000 vuoden takaa.

Erilliset Itämeren alueen kielet tai murteet alkoivat erottua noin ajanlaskumme alusta lähtien. Suomessa oli 1000 vuotta sitten neljä kantaheimon aluetta eli Varsinais-Suomi, Häme, Karjala ja Savo. Heimojako on myös suomen murrejaon perusta.

Kirjoitetun suomen kielen historia alkaa ennen vuotta 1500 erityisesti kirkollisten tekstien muodossa. Merkittävä käänne tapahtui 1540-luvulla, kun piispa Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset suomenkieliset kirjat, eli Aapisen ja Uuden testamentin. 1700-luvulla alettiin enenevässä määrin julkaista muutakin kuin uskonnollista kirjallisuutta ja ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä.

1800-luvun alkupuolelta lähtien Venäjän vallan aikainen autonomia ja samaan aikaan noussut kansallisromantiikka tekivät suomen kielen kehittämisen sekä mahdolliseksi että ajankohtaiseksi. Suomen kielen virallinen asema parani 1800-luvun alkupuolella monella tavalla, ja sitä alettiin käyttää yhä enemmän myös opetuksessa. Kansanrunouden kerääminen osaltaan vahvisti kansallista heräämistä.

Elias Lönnrotin keräämän Kalevalan ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1835. Vähitellen suomen kieli kehittyi sivistyskieleksi ja muun muassa ensimmäiset suomenkieliset väitöskirjat hyväksyttiin vuonna 1858. Venäjän vallan lopulla sortokausien aikana suomen kieli ja suomalainen identiteetti olivat jälleen uhattuina, mutta Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 lopetti tämän ajanjakson ja mahdollisti suomen kielen aseman ja suomenkielisen kulttuurin kehittämisen ennennäkemättömällä tavalla.

Suomen kielen säilyminen ja kehittäminen on ollut ihmeellinen saavutus, jonka eteen sukupolvi toisensa jälkeen on tehnyt työtä. Nyt suomen kieli on monipuolinen sivistyskieli niin tieteessä kuin taiteessa. Tätä työtä meidän ei pidä unohtaa, vaan jatkaa tulevaisuuteen. Vastikään mm. suomen kielen lautakunta on esittänyt aiheellisesti huolensa suomen kielen syrjäytymisestä erityisesti englannin kielen paineessa. Siniset ovatkin esittäneet kielipoliittisen toimenpideohjelman laatimista suomen kielen vahvistamiseksi.

Silti mikään ulkoinen uhka ei voi suomen kieltä ja suomalaisuutta syrjäyttää, kunhan vain itse arvostamme omaa identiteettiämme ja kulttuuriamme. Suomalaista identiteettiä ei olisi voinut syntyä ilman suomen kieltä, eikä Suomen itsenäisyys taas olisi ollut mahdollista ilman suomalaista identiteettiä. Suomen kieli on meidän suomalaisten yhteinen aarteemme, jonka säilyminen rikastaa samalla koko maailman monimuotoisuutta.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Tack och glad självständighetsdag. Grattis Finland!

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Hah! Itsenäisyyden perusta on kaksikielisyys. Aktivistit olivat sortokaudella enimmäkseen ruotsinkielisiä, Eugen Schauman ei osannut kunnolla suomea. Kaksikielistä oli myös tuon ajan kansallinen kulttuuri.

EDIT: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Itsenäisyyden ykkösikonin, C.G.E.Mannerheimin äidinkieli oli ruotsi ja toinen kieli venäjä. Suomi alkoi suussa taipua vanhemmmiten myös, vieraana kielenä.

Suomen kielen asettaminen itsenäisyyden perustaksi osoittaa vain sen, että kirjoittajalla ei ole tuntemusta niin historiasta kuin nykypäivästäkään. Ajelin tuossa kylillä ja lippu liehui komeasti monen ruotsinkielisen pihalla.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Viki kertoo Mannerheimin kielitaidosta näin.

Mannerheimin äidinkieli oli ruotsi. Hän puhui sujuvasti saksaa ja ranskaa, ja osasi jonkin verran puolaa, portugalia, latinaa, englantia ja kiinaa. Venäjän kieli oli hänen toinen aikuisiän kielensä. Suomea hän alkoi kunnolla opetella vasta Suomen itsenäistyttyä.

Osoittaahan blogisti melkoista näköalattomuutta muutenkin. Maailma on täynnä kansallisuuksia, joilla ei ole ”omaa” kieltä. Siitä olen kuitenkin yksimielinen, että suomen kieli on kaunis ja arvokas.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustaf_Emil_M...

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Suomalaisten menestys tulevaisuudessa edellyttää monipuolista kielivalikoimaa. Yhtään rakasta äidinkieltäni väheksymättä, niin ruotsin ja englannin lisäksi osaisin nykyisin mieluusti paremmin ainakin saksaa ja venäjää. Muilla tarvittavat lisäkielet ovat varmaan joitain muita. Kiinaa ainakin kannattaisi opetella enemmän. Suomalaisen yhteiskunnan menestystä varten tulemme tarvitsemaan yhä lisääntyvää maahanmuuttoa niiden ihmisten toimesta, jotka puhuvat noita muita kieliä äidinkielenään.

Yritetään silti ylläpitää myös omaa kieltämme ja nautitaan siitä täysillä.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Maahanmuuttajien kotoutumisen pääedellytys on suomen kielen nopea oppiminen ja sen osaaminen.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Sinisten äskettäisen kaamean ja seksistisen kansalaispalvelumallin jälkeen on ilo lukea Sampolta tekstiä josta voi olla vain samaa mieltä: suomen kieli on aarre jota vaalikaamme, hyvää itsenäisyyspäivää!

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Trevlig självständighetsdag för alla finländare!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tusen tack. Funderar, om Terho har ngt slags aning om var och hur finska språket skrevs före året 1000?

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Näinhän se asia on de facto kuten Sampo kirjoittaa. Suomen kieli on se jolla tämä maa pyörii.

De jure asia on toki vaikeampi. Miljardin verran vuodessa menee suoraan ja välillisesti rahaa kaivoon siksi, että ylläpidämme mielikuvaa kaksikielisyydestä. Ylläpidämme kahtiajakoa maan sisällä, joka heijastui viimeksi rokotusongelmissa.

Suomi on suomenkielinen maa, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei se tarkoita etteikö saamelaisilla olisi oikeutta kieliinsä tai etteikö maassa voisi turisti tai työntekijä pärjätä vaikka englannin kielellä. Ei se tarkoita ettäkö kenellekään saisi olla ilkeä etnisyyden vuoksi.

Se vain tarkoittaa, että joskus asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.

Käyttäjän MikaelSchulman kuva
Mikael Schulman

Struntprat från Suolimaisuuden liitto.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Sampo Terho on oikeassa: "Suomalaista identiteettiä ei olisi voinut syntyä ilman suomen kieltä, eikä Suomen itsenäisyys taas olisi ollut mahdollista ilman suomalaista identiteettiä. Suomen kieli on meidän suomalaisten yhteinen aarteemme, jonka säilyminen rikastaa samalla koko maailman monimuotoisuutta."

Ala-arvoinen irvailu blogistille ruotsin kieltä rääpien todistaa omalla karulla tavallaan siitä, millaiset kieliolosuhteet Suomessa oli ennenkuin suomen kielelle saatiin sille kuuluva asema.

Ilman kansallista heräämistä ja sen seurauksena suomen kielen nostamista kansalliskieleksemme me eläisimme vieläkin kielellisesti alistetussa 'svenlandiassa'. Vielä ilmeisempää tosin olisi, että 'svenlandialaisina' olisimme tukevasti pysyneet äiti-Venäjän puristavassa sylissä, jonne Ruotsi meidät oli hyljännyt sotilaallisen ja muun rappion seurauksena Suomen sodassa 1808-1809.

Tornionjokilaaksoon sodan jälkeen vuonna 1809 vedetty raja rikkoi suomen kieltä puhuvien alueen. Ruotsin puolelle jätetty suomen kieltä puhuva väestö pakotettiin vähitellen omaksumaan ruotsin kieli. Väitetään, että vielä 1950-luvulla suomen kieli oli tuolla Ruotsin alueella jokseenkin täydellisessä pannassa.

"Meänkieli kehittyi sen jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Rajaa ei tuolloin vedetty suomen ja ruotsin väliselle kielirajalle, vaan osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsille. Vuoteen 1809 saakka Tornionlaakson itä- ja länsipuoli muodostivat yhtenäisen murrealueen.

Rajanvedon jälkeen joen itäpuolen asukkaiden kieli kehittyi suomen yleiskielen suuntaan. Joen länsipuolelle nämä vaikutteet eivät ulottuneet, mutta sen sijaan ruotsin kielen vaikutus alkoi siellä tuntua yhä voimakkaampana.

Suomen kieli (tai meänkielen esimuoto) alkoi Norrbottenin läänissä taantua 1880-luvulta alkaen. Ruotsin valtio alkoi vaatia että kaikkien kansalaisten olisi käytettävä ruotsin kieltä.
_ _ _ _ _ _ _ _

Ruotsin tornionlaaksolaisten valtakunnallisen liiton ehdotuksesta Ruotsin valtiopäivät päätti 2. joulukuuta 1999 tunnustaa Tornionlaakson suomalais-saamelaisten kielten puhujat kansalliseksi vähemmistöksi.

1. huhtikuuta 2000 tuli voimaan laki, jonka mukaan viidessä Norrbottenin läänin kunnassa (Haaparanta, Kiiruna, Jällivaara, Pajala ja Ylitornio) saa käyttää sekä suomea että meänkieltä viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa asioimiseen sekä on oikeus saada opetusta ja hoitoa näillä kielimuodoilla.

Meänkielen aseman virallistamisesta huolimatta sen käyttö etenkin nuorten keskuudessa on jatkuvasti vähentynyt. Erityisesti nuorempien kielenkäyttäjien asenteet meänkielen opetukseen ovat skeptiset ja he ovat kiinnostuneita saamaan suomen yleiskielen opetusta meänkielen sijaan." Wikipedia

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset